Mitä on lahjakkuus, tuo mystinen kaiken mahdollistava ominaisuus, omaisuus, outous. Lahjakkuudella viitataan oletettavasti yksilön kykyyn ilmaista jotain kykyä (ominaisuutta, taitoa tai taidottomuutta) poikkeuksellisella tavalla. Lahjakkuus itseasiassa on kohtuullisen monimutkainen käsite, sillä lahjakkuuttahan on todellinen lahjattomuuskin - kuinka olla huono jossain.
Lahjakkuutta on yritetty tieteellistää. Pikkulapselta (made in China) mitataan lihassolutyyppien jakaumaa ja huomataan, että ropasta löytyy nopeita, välimuotoja tai hitaita poikkeuksellinen määrä, ainakin keskiarvoon nähden. (Onko olemassa keskiarvoyksilöä?) Sitten ohjataan lapsi harrastamaan pikajuoksua tai vaikka shakkia sen mukaan mihin lajiin on lahjakkuutta. AH!
Lahjakkuutta ei ole pelkästään lihassolujakauman osoittautuminen johonkin tiettyyn juttuun soveliaaksi. Myös taiteellinen lahjakkuus on lahjakkuutta lahjakkaimmillaan. Esimerkiksi tätä:
"Onko kyseessä taiteellisesti lahjakas lapsi?
5-vuotias tyttö, joka piirtää todella hyvin. Osaa pieniäkin yksityiskohtia ja käyttää värejä taitavasti. Osaa itse "suunnitella" askartelunsa ja miettii ne tarkasti etukäteen. Osaa leikata pieniäkin yksityiskohtia. Eli oman suunnittelun mukaan toteuttaa uskomattoman hienoja askarteluja. Äsken väsäsi enkelin ja tämä äiti oli taas ihan otettu. Enkelille oli tehty pitsimäiset siivet saksilla leikkaamalla :-0 Lapsi on kotihoidossa ja itse oppinut taitonsa. Mitäs olette mieltä? Vai ovatko kaikki 5-vuotiaat samanlaisia?"
Näin kysellään kaksplussan keskustelupalstalla.
Vastaukset ovat taattua laatua. Ah ihanaa, söpöö, siistii, onpa hienoo. Mutta päästään sitten asiaankin!
"Meillä on samanlaiset 7- ja 4-vuotiaat tytöt. Kuulemma hämmästyttävän taitavia piirtämään. Askartelevat paljon. Aina ne muistaa päiväkodissa ihmetellä tuon 4-vuotiaan taitoja. Mun on myös hankala suhteuttaa asiaa. Ei oikein ole vertailupohjaa. Nuo vaan on tommosia."
"Annapa esimerkki miten 4v. piirtää?"
"Esim. niitä Littlest Pet Shop -eläimiä. Piirtää silmät tarkasti ja hahmot täysin tunnistettavasti. Erottaa siis, mikä eläin on kyseessä. Ihmisille piirtää tarkasti kaikki silmäripisiä myöten. Piirtää myös sellaisia mielikuvitushahmoja, joita ei ole olemassakaan. Siivekkäitä, lentäviä, ryömiviä, kiipeäviä... Vaikea selittää, miten tuo piirtää. Pikkutarkasti ainakin. Ja voi piirtää pari-kolme tuntiakin."
Sit joku laitta kuvan lapsensa piirroksesta:
"Tosi hieno kuva. Mun mielestä 4 vuotiaat ei piirrä noin."
nimim. Huumekoira
"Mulla puuttuu kuvasta puolet, vai jätitkö alaosan pois itse? Yläosan perusteella; parempi varmasti piirtämään kuin suurin osa ikäisistään ja pari vuotta vanhemmistakin, mutta en nyt hirveästi ihastelisi ja ihmettelisi lapsineroksi tuon kuvan perusteella."
nimim. --
No niin, pointti on se, että pesupaikalla puhutaan ihan samoilla ajatuksilla. Ja ne littlest poniet, mitkä ovatkaan, ovat varmasti erittäin ihkuja.
Lahjakkuutta ei voi mitata, vaikka tiedemiehet (jag också) mitä väittäisivät. Ja väittäväthän ne! On suurenmoinen väite, että ihmisen olemuksen voisi päätellä sen perusteella, että millaisia lihassoluja ropasta sattuu löytymään. Kuulostaa jumaltarustolta se sellainen. Mutta a-jaiiii, mitä valmennuksen johtohahmot kenttien reunoilla puhuvat. "Lahjakkuuksien seulontaa on parannettava", "...vasta nyt ollaan pääsemässä kokonaisvaltaiseen lahjakkuuksien kartoitukseen."
Lahjakkuus (suunnistuksessa) on varmasti sitten sitä, että kuuluu oravapolku, vol, av, pohjola, b, a, talenttiryhmään. Talenttiryhmään kuuluminen osaltaan vahvistaa lahjakkuuden ilmenemistä potentiaalisen harjoittelumotivaation paranemisen (liiton suunnasta tuleva lisääntyvä testiseuranta motivoi?) myötä. On todennäköistä, että kansallinen huippuryhmä on lahjakas suunnistuksessa. Tai jossain suunnistuksen osa-alueessa, joka mahdollistaa suunnistuksessa menestymisen kansallisella tasolla. Ehkä lahjakas lihassolutyypeissä?
Lahjakkuus (urheilussa) on sitä, että mahdollisimman vähällä harjoittelulla kehittyy mahdollisimman paljon. Eli pitäisi kokeilla kaikkea, jotta tietää mihin oma lahjakkuus suuntautuu. Entä jos ei ikinä löydä sitä, missä on lahjakas, menettääkö jotain? Ja kuka menettää? Itse, vaimo, lapset, kansa, seura, laji?
Pureskellaan vielä. Lahjakkuuden voi osoittaa sillä, että pystyy johonkin asiaan ilmiömäisellä tavalla juuri harjoittelematta. Ja toisaalta myös siten, että pystyy harjoittelemaan ilmiömäisellä tavalla jotain asiaa, jolloin kehittyy jossain asiassa ilmiömäisen hyväksi. Lahjakkuus on ilmiömäisyyttä!? Howard Gardnerin moniälykkyysteorian mukaan lahjakkuus on älykkyyttä ja sen voi jakaa seitsemään osaan.
Oliko Ville Ritola älykäs juoksija? Vai lahjakas harjoittelija? Mozart varmaan oli lahjakas musiikillinen älykkö. Ainakin Mozart wiki-wiki-winkunaa -sivuston mukaan osoitti prodigious abilityä.
Mutta totta se on, lihassolutyypeillä on yhteys urheilijan tuloksiin! Muna vai kana?
Pojat on poikii, ne paukuttaa
Must on hienoo saada aikaan kaikki, mitä ennätän, mut siinä missä rajan piti mennä, nään vain kaukasuudes uuden rajan, lennä poika, antiikin paradoksi - akilleus ei jänistä saa kiinni, jää muuttuu avannoksi, ja sinne sekaan sitä kai hukutti huolensa. mul on kiire jonnekin, pidä paussi mun puolesta. - Pyhimys.
13.12.10
29.11.10
Talven teesit
Superfoodia, -tarjouksia, -G:tä, -cuppia, -hellettä. Ja nyt talvea. On näitä pakkasia ollut ennenkin, joten voitaisiinko keskittyä vaikka urheilun supersunnuntaihin tai supermarketin alehyllyyn. Joulukalenterikin pitäisi ostaa, ottaisiko supersuklaisen vai superkokoisen, siinä vasta pulma.
Niin tässäkin:
Jännittää siltä osin, että huomenna selviää mitä teen ensi syksynä. Se myös liittyy tuohon. Huomaa isänmaalliset värit. Niitähän muutostyöryhmäkin käyttää. Pari valittua diaa aiheeseen liittyen, kaikkea hedelmällistä ilmiön kuvausta ei tähän yhteyteen tarvinne laittaa:
Miksi pitää muuttaa? Ovatko huippu-urheilun kansainväliset muutokset tulleet yllätyksenä? Ja kenelle ne ovat tulleet yllätyksenä, sillä onhan 90-luvulta lähtien neljän vuoden välein tehty strategiaohjelmia huippu-urheilun kehittämiseksi.
En tiedä stn. Ei tässä kuitenkaan ole kyse mistään vihaisten nuorten miesten mielipidekirjoituksista. Vaan historiantutkimuksesta. Gradun tutkimussuunnitelma palautui aiemmin päivällä ja opponentin eka kommentti oli, että hyvää settiä. Settiä todellakin, se on historian piireissä sana, jonka synonyymiksi kävisi esimerkiksi puppulausegenraattorin tuottama tieteellisentapainen teksti. Ai niin, ei se ollukaan. Setti pätee noin politiikan merkityksissään, kun taas täällä tehdään jostain näkökulmasta katsottuna yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Eikun hitto, mie oonkin humanisti! Tosin niin ovat kauppatieteilijätkin, kun kerran samaan tiedekuntaan kuuluvat! Poikkitieteellisyys.com. Tässä tiedekunnassa kaikki nuoret tyypit tahtoo olla jotakin.
OP on erityisen oikeilla jäljillä. Kuten ehkä muutostyöryhmäkin.
Seuraavana Viinijärvi, pysähdymme tarvittaessa. Teesin veljeksiä ovat ainakin Syn, Pro, Lutherin ja vaikka Reilunkaupan.
Niin tässäkin:
Jännittää siltä osin, että huomenna selviää mitä teen ensi syksynä. Se myös liittyy tuohon. Huomaa isänmaalliset värit. Niitähän muutostyöryhmäkin käyttää. Pari valittua diaa aiheeseen liittyen, kaikkea hedelmällistä ilmiön kuvausta ei tähän yhteyteen tarvinne laittaa:
Miksi pitää muuttaa? Ovatko huippu-urheilun kansainväliset muutokset tulleet yllätyksenä? Ja kenelle ne ovat tulleet yllätyksenä, sillä onhan 90-luvulta lähtien neljän vuoden välein tehty strategiaohjelmia huippu-urheilun kehittämiseksi.
En tiedä stn. Ei tässä kuitenkaan ole kyse mistään vihaisten nuorten miesten mielipidekirjoituksista. Vaan historiantutkimuksesta. Gradun tutkimussuunnitelma palautui aiemmin päivällä ja opponentin eka kommentti oli, että hyvää settiä. Settiä todellakin, se on historian piireissä sana, jonka synonyymiksi kävisi esimerkiksi puppulausegenraattorin tuottama tieteellisentapainen teksti. Ai niin, ei se ollukaan. Setti pätee noin politiikan merkityksissään, kun taas täällä tehdään jostain näkökulmasta katsottuna yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Eikun hitto, mie oonkin humanisti! Tosin niin ovat kauppatieteilijätkin, kun kerran samaan tiedekuntaan kuuluvat! Poikkitieteellisyys.com. Tässä tiedekunnassa kaikki nuoret tyypit tahtoo olla jotakin.
OP on erityisen oikeilla jäljillä. Kuten ehkä muutostyöryhmäkin.
Seuraavana Viinijärvi, pysähdymme tarvittaessa. Teesin veljeksiä ovat ainakin Syn, Pro, Lutherin ja vaikka Reilunkaupan.
23.11.10
Wonderwall
Syksyyn on kuulunut kaikenlaista toimintaa. Tosin sillä ei ole mitään korrelaatiota bloggailumääriin, sillä ei tätä työkseen tee. Alla kelluvan kuvan vain halusin näyttää. Se on hieno.
En tiennyt, että yhteiskuntapolitiikan kandityön voi kirjoittaa muutamassa päivässä, sitten kun asiaan kunnolla ryhtyy. Mutta totta se on. Ja hieno työ tulikin ja ylihuomenna esitelläänkin se sitten monenlaisille opponenteille. Tästä lisää myöhemmin parin kuvan muodossa.
Elämä on vanhenemisesta huolimatta laiffii ja Vierumäkikin on vain tuossa parin nurkan takana. Ja soon hyvyyt. Tää on siulle.
En tiennyt, että yhteiskuntapolitiikan kandityön voi kirjoittaa muutamassa päivässä, sitten kun asiaan kunnolla ryhtyy. Mutta totta se on. Ja hieno työ tulikin ja ylihuomenna esitelläänkin se sitten monenlaisille opponenteille. Tästä lisää myöhemmin parin kuvan muodossa.
Elämä on vanhenemisesta huolimatta laiffii ja Vierumäkikin on vain tuossa parin nurkan takana. Ja soon hyvyyt. Tää on siulle.
16.10.10
Lihaa ja noitatulia
Kaikkien kaatuneiden janoisten viiden Kauden muistoa kunnioittaen suoritimme Utransaarella usein tapahtuneen rituaalin poikkeuksellisesti Venäjän rajan läheisyydessä. Autolla mentiin ihan perille asti ja laavulle jäi vain muutaman kymmenen metrin siirtymä. Lähemmäkskin pääsis, mut on siistimpi kävellä.
Selviytymispakkaukset olivat mukana, mutta ruoka ei ollut silti kuivaa. Kemmurulta voi kysellä how 2 survive.
Kivaa oli. Kausi on kaadettu, uutta kehiin, kartalle ja jalkain alle.
4.10.10
Rei´itetty
Hieman toisen rastin jälkeen kaaduin jyrkänteen ja jyrkän avokallion välimuodolla ja sitä alas liukuessa kartta raahautui kädessä hieman turhan pitkään kalliota vasten. Karttamuovin tilasta kertonee se, että reikien määrä kartassa asti oli kohtuullinen.
Mietin hetken, että heitän muovin pois, sillä siitä ei nähnyt enää läpi kovin hyvin, mutta ajattelin sen suojelevan lopulta karttaa kuitenkin liialta kosteudelta. Tuuria oli, sillä heti kohta pikku lammen päässä olevaa avosuota ylittäessä hieman kompuroin ja karttakin sai vettä osakseen. Siinä oli sitten hyvä suunnistaa loppumatka paikoin puutteellisilla reittiohjeilla. Toisaalta rastiväliviivat näkyivät ja onhan Petronkankaalla ja Kainuussa harjoiteltu tyhjällä kartalla menemistä. Ei tosin yöllä.
Hauskaa oli 10.rastia lähestyessä perässä tulleen Ketolaisen kommentti, että tosi hyvin tullaan. Itselleni tuotti puttausvaikeuksia se, että rastipisteen tarkemmasta sisällöstä ei ollut muuta tietoa kuin rastimääritteen kertoma. Tulihan siihenkin sitten leivottua.
Edellä oleva ei selitä miksi koukkasin vielä toiseksi viimeistä rastia. Varmaan siksi, että kartta oli sieltä suunnalta suunnilleen kunnossa, niin totesin homman olevan niin tavattoman helppoa, kuten se aina yöllä tuollaisissa maastoissa on.
27.9.10
Ketkä ovat kovimpia sotilaita?
No tietysti ne sukeltajat. Tai Utin siipiveikot. Tai rajasissit. Tai erikoisrajajääkärit. Tai tykkimiehet. Ja höpöhöpö ovat, kovimpia sotilaita ovat tietysti reserviläiset. Juuri ne ressukat, jotka kävelevät varuskunnissa kädet taskuissa epämääräisissä kamoissa ja joille maksetaan reilusti siitä, että tulevat notkumaan pariksi päiväksi muken muonien ääreen.
ResTT:n uutisia
Pohjois-Karjalan reserviläiset saavuttivat historiallisen kaksoisvoiton sotilaiden SM-suunnistuksissa. Kahden partion voimin liikkeellä olleet ikiaikaisia karjalaisia perinteitä kunnioittaneet suunnistajat yllättivät sotilassuunnistuskansan (ja itsensä) heiluttamalla tahtipuikkoa jo yösuunnistuksen ensimmäiseltä y-rastilta lähtien.
- Lähdimme kilpailuun kohtuullisen nöyränä, sillä lähtökuljetusta odotellessa keskustelu kävi näillä sektoreilla: "Pohjois-Karjalalla on yksi mitaliehdokasjoukkue ja se meni jo edellisellä kyydillä", kommentoi ykkösjoukkueen johtaja vänrikki Airila ruokolahtelaisen pitserian terassilta.
Odotuspaikalla lisäksi keskustelua aiheutti joukkueen varakompassi ja -lamputtomuus. "Huoltajamme loi meihin uskoa toistamalla pariinkin otteeseen, että tässä maastossa ei pari yhden toimivan lampun turvin juuri etene", Airila jatkoi.
Kilpailua ennen edellisvuoden voittajajoukkueen, Keski-Suomen reserviläispiirin alikersantti Häkkinen totesi, että tänä vuonna on tulossa murskavoitto. Ja tottahan Häkkinen puhui heitettyään harjoituksissa kaikki kranaatit maalialueen lähistölle ja ammuttuaan kaikki kohdistuslaukaukset tauluun. Niin meni kuin muillakin. Paras partiojoukkue voittaisi.
"Tänään vedetään varman päälle, käyttäkää kompassia ja unohtakaa normaali suunnistus"
Yöosuudella poikkeuksellisen hyvän jaon tehnyt Utransuon hetteiköstä voimansa ammentanut voittajajoukkue tuli noin kolmen minuutin haarukassa kokoontumisrastille. Neljän minuutin mittaisen koukun ottanut partionpuolikas ltn. Kiiskinen - kers. Rantala olivat pahoillaan aiheuttamastaan ajanhukasta, sillä vänr. Airila - kers. Varis joutuivat viettämään kokoontumispaikalla kolme minuuttia ruotsalaispartion seurassa. Ripeästi taittunut yöosuus toi kuitenkin vajaan yhden ohi menneen käsikranaatin mittaisen eron 1.50 minuuttia toisena olleeseen Suur-Savon reserviläispiiriin.
- Tästä on hyvin turvallista jatkaa päiväosuuteen, oikeastaan kisa on jo ratkennut. Mietimme, että varaisimme jo upseerikerhon tilat voitonjuhliin, mutta kun täällä piilotukikohdassa ei saa olla mukana mitään yhteydenpitovälineitä, totesi lämmintä mustikkakeittoa nieleskellyt Kersantti Varis, ainoa partion jäsen, joka ei kiroillut kisan jälkeen Variksen reilun kovaa yökulkua tiestöllä.
Suunnistus ratkaisi voittajan
Päiväosuuden haastavaan jakoon Pohjois-Karjalan reserviläispiiri käytti mullistavaa taktiikkaa tekemällä jaon jo mallikartalla lähtöteltassa. Tämän jälkeen toiminta oli varsin tehokasta, sillä päivän suunnistuksessa voittajajoukkue oli reilun 10 minuutin verran nopeampi seuraavaa, joka tarkoitti muutaman ohilaukauksen mahdollisuutta partioammunnassa.
GPS-seuranta, päiväosuus
- Oli erittäin hyvä fiilis lähteä pikataipaleelle, kun tiesimme tehneemme selvän pohja-ajan kokoontumiseen tulleista joukkueista, kommentoi kersantti Rantala Harjun oppimiskeskuksen saunan lauteilta.
Päiväosuuden aikana rastinottorataa juossut Rantala oli pelastanut yhden metsässä hoiperrelleen Ruotsin partion jäsenen uhkaavalta nestehukalta antamalla huikan juotavaa nääntyneelle hahmolle.
- Kansainvälistä veljeyttä päätin osoittaa edes hiukkasen, niin että pysähdyin juottamaan ruotsalaista vajaan puolen minuutin verran. Ajattelin juuri 27 sekunnin verran pysähdysvaraa olevan. Osoittihan se ruotsalaista sisua, että kaveri etsi rasteja 3,5h verran, Rantala jatkoi.
Ammunnan ja käsikranaatinheiton sujuttua kohtuullisesti tuulettivat Pohjois-Karjalan Prikaatin varustamat suunnistajat voittoaan jo maalisuoralla ilman sen tarkempaa tietoa tilanteesta. Hetkeä myöhemmin oli selvää, että kaksoisvoitto oli todennäköinen kakkosjoukkueen erittäin hyvän ammuntasuorituksen ansiosta. Kolmanneksi kipusivat Kymen reserviläispiirin taiturit tasaisella suorituksellaan.
Kuva Hannu Ojala / raja.fi
ResTT:n uutisia
Pohjois-Karjalan reserviläiset saavuttivat historiallisen kaksoisvoiton sotilaiden SM-suunnistuksissa. Kahden partion voimin liikkeellä olleet ikiaikaisia karjalaisia perinteitä kunnioittaneet suunnistajat yllättivät sotilassuunnistuskansan (ja itsensä) heiluttamalla tahtipuikkoa jo yösuunnistuksen ensimmäiseltä y-rastilta lähtien.
- Lähdimme kilpailuun kohtuullisen nöyränä, sillä lähtökuljetusta odotellessa keskustelu kävi näillä sektoreilla: "Pohjois-Karjalalla on yksi mitaliehdokasjoukkue ja se meni jo edellisellä kyydillä", kommentoi ykkösjoukkueen johtaja vänrikki Airila ruokolahtelaisen pitserian terassilta.
Odotuspaikalla lisäksi keskustelua aiheutti joukkueen varakompassi ja -lamputtomuus. "Huoltajamme loi meihin uskoa toistamalla pariinkin otteeseen, että tässä maastossa ei pari yhden toimivan lampun turvin juuri etene", Airila jatkoi.
Kilpailua ennen edellisvuoden voittajajoukkueen, Keski-Suomen reserviläispiirin alikersantti Häkkinen totesi, että tänä vuonna on tulossa murskavoitto. Ja tottahan Häkkinen puhui heitettyään harjoituksissa kaikki kranaatit maalialueen lähistölle ja ammuttuaan kaikki kohdistuslaukaukset tauluun. Niin meni kuin muillakin. Paras partiojoukkue voittaisi.
"Tänään vedetään varman päälle, käyttäkää kompassia ja unohtakaa normaali suunnistus"
Yöosuudella poikkeuksellisen hyvän jaon tehnyt Utransuon hetteiköstä voimansa ammentanut voittajajoukkue tuli noin kolmen minuutin haarukassa kokoontumisrastille. Neljän minuutin mittaisen koukun ottanut partionpuolikas ltn. Kiiskinen - kers. Rantala olivat pahoillaan aiheuttamastaan ajanhukasta, sillä vänr. Airila - kers. Varis joutuivat viettämään kokoontumispaikalla kolme minuuttia ruotsalaispartion seurassa. Ripeästi taittunut yöosuus toi kuitenkin vajaan yhden ohi menneen käsikranaatin mittaisen eron 1.50 minuuttia toisena olleeseen Suur-Savon reserviläispiiriin.
- Tästä on hyvin turvallista jatkaa päiväosuuteen, oikeastaan kisa on jo ratkennut. Mietimme, että varaisimme jo upseerikerhon tilat voitonjuhliin, mutta kun täällä piilotukikohdassa ei saa olla mukana mitään yhteydenpitovälineitä, totesi lämmintä mustikkakeittoa nieleskellyt Kersantti Varis, ainoa partion jäsen, joka ei kiroillut kisan jälkeen Variksen reilun kovaa yökulkua tiestöllä.
Suunnistus ratkaisi voittajan
Päiväosuuden haastavaan jakoon Pohjois-Karjalan reserviläispiiri käytti mullistavaa taktiikkaa tekemällä jaon jo mallikartalla lähtöteltassa. Tämän jälkeen toiminta oli varsin tehokasta, sillä päivän suunnistuksessa voittajajoukkue oli reilun 10 minuutin verran nopeampi seuraavaa, joka tarkoitti muutaman ohilaukauksen mahdollisuutta partioammunnassa.
GPS-seuranta, päiväosuus
- Oli erittäin hyvä fiilis lähteä pikataipaleelle, kun tiesimme tehneemme selvän pohja-ajan kokoontumiseen tulleista joukkueista, kommentoi kersantti Rantala Harjun oppimiskeskuksen saunan lauteilta.
Päiväosuuden aikana rastinottorataa juossut Rantala oli pelastanut yhden metsässä hoiperrelleen Ruotsin partion jäsenen uhkaavalta nestehukalta antamalla huikan juotavaa nääntyneelle hahmolle.
- Kansainvälistä veljeyttä päätin osoittaa edes hiukkasen, niin että pysähdyin juottamaan ruotsalaista vajaan puolen minuutin verran. Ajattelin juuri 27 sekunnin verran pysähdysvaraa olevan. Osoittihan se ruotsalaista sisua, että kaveri etsi rasteja 3,5h verran, Rantala jatkoi.
Ammunnan ja käsikranaatinheiton sujuttua kohtuullisesti tuulettivat Pohjois-Karjalan Prikaatin varustamat suunnistajat voittoaan jo maalisuoralla ilman sen tarkempaa tietoa tilanteesta. Hetkeä myöhemmin oli selvää, että kaksoisvoitto oli todennäköinen kakkosjoukkueen erittäin hyvän ammuntasuorituksen ansiosta. Kolmanneksi kipusivat Kymen reserviläispiirin taiturit tasaisella suorituksellaan.
Kuva Hannu Ojala / raja.fi
13.9.10
Ruisleipää
Se ylimenokausi kesti viisi päivää. Toki tänään lenkki oli muotoa hölkkä-kävely-hölkkä, sillä ei voida puhua vielä mistään täysin terveestä olotilasta. Ylimenokauden lopetin siis lauantaina Jämsän ruisleipäkilpailuun, eli Elosen leipomon palkintotuotteisiin. Ja hyviä ne ovatkin.
Mapa:
Resultados
Suorituksesta mainittakoon seuraavia faktisia tosiasioita. Eli poikkeuksellisesti pohditaanpa kisasuoritus läpi.
K-1 Selkeä suunnitelma - suunnalla rinteeseen, jota pitkin rastia edeltävälle suolle. Pysähdyin suolle tullessa, sillä olin hetkellisesti eri mieltä etäisyyksistä eri kohteiden välillä. Rastinenä vaikutti olevan todella kaukana. Epävarmuus harmitti.
1-2 Uintireissu leveässä ojassa noin kainaloita myöten. Jotkut varmaan kiersivät padon kautta kauhiasti ylimääräistä. Itse en harkinnut edes moista. Jarruttelin ennen rastia, sillä mietin tuota 2-3 reitinvalintaa.
2-3 Jarru jäi päälle vielä rastilla parin sekunnin verran, kunnes päätin välttää vihreän ja kiertää oikealta. Otin siis hieman ylimääräistä nousua ja juoksuvauhti tuntui ihan naurettavalta, kun ei vain päässyt mihinkään. 30sek pataan.
3-4,4-5,5-6,6-7,7-8. Ei mitään kummempaa, löysä fiilis. Vitoselle nousin vahingossa huipun kautta, kun tarkoitus oli mennä rinteessä. Mäki olikin pienempi kuin oletin. Muuten vain leimaamista. Kasille juostessa katselin olisiko jotain päällikkövalintoja pitkälle välille.
8-9 Ja pysähdyin vielä rastilla varmistukseksi -> Suoraan.
Tien jälkeen ajauduin turhaan vähän vasemmalle, kun kompassikontrolli oli aika heikko. Taisin ajatella, että tässäkin tulee pataan rankasti.
9-10-11-12-13-14 Törkeän siistiä erämaa-aluetta. Nautiskelin maisemista enemmän kuin keskityin suunnistukseen. Oli niin paljon aikaa, kun ei jaksanut juosta niin kovaa, että ei kerkiäisi katsoa kaikkea oleellista.
14-15 Suunnitelma oli vain katsoa ison metsän kulmaa, jonka takana rasti olisi. Jostain syystä rullasin silti kulmasta oikealle ja suolle ennen kuin kampesin itseni rastille. Älyttömän tyhmä virhe. +15sek.
15-16 Tähän en tehnyt tarkempaa suunnitelmaa ja ensin ajattelin juosta alun suota rinteen alla. Menin kuitenkin päälle kun näin ajouria menevän sinne. Muuten työntämistä ja tuo oli oikeastaan ainoa väli koko radalla, kun yritin runnoa kovempaa vauhtia. Silti yli 20 sek Jonesiin. Siitä 3 sek, kun pysähdyin ojalla ja yritin nähdä risteyksen. En nähnyt ja jatkoin yli luottaen suunnilleen olevani oikealla kohdalla.
16-17 Basikkia.
17-18, ois voinu juosta suorempaankin.
18-19 Hurjaa nollanäkyväisyyttä, lipsautin oikealta jo ohi.
19-20-M Sinne vaan.
Kokonaisuutena suoritus oli varsin hallittu, pääosin oli fiilis, että olisi kiva olla jo tuolla 50-200 metriä edessäpäin, jossa suunnistus oli jo menossa. Sitä se flunssailu teettää.
Ja mitä tulee valittamiseen kolmen euron paikoitusmaksusta ryhmä2:n tulevissa SM-kisoissa, niin hajotkaa siihen. Jos on varaa ajaa autolla kisapaikalle, niin on varmaan varaa maksaa se 3 euroakin! Ja jos kyydissä on vaikka 2-3 muuta niin kovin on köyhästi asiat, jos SM-tason harrastamisesta ei tuon vertaa pysty maksamaan.
Mapa:
Resultados
Suorituksesta mainittakoon seuraavia faktisia tosiasioita. Eli poikkeuksellisesti pohditaanpa kisasuoritus läpi.
K-1 Selkeä suunnitelma - suunnalla rinteeseen, jota pitkin rastia edeltävälle suolle. Pysähdyin suolle tullessa, sillä olin hetkellisesti eri mieltä etäisyyksistä eri kohteiden välillä. Rastinenä vaikutti olevan todella kaukana. Epävarmuus harmitti.
1-2 Uintireissu leveässä ojassa noin kainaloita myöten. Jotkut varmaan kiersivät padon kautta kauhiasti ylimääräistä. Itse en harkinnut edes moista. Jarruttelin ennen rastia, sillä mietin tuota 2-3 reitinvalintaa.
2-3 Jarru jäi päälle vielä rastilla parin sekunnin verran, kunnes päätin välttää vihreän ja kiertää oikealta. Otin siis hieman ylimääräistä nousua ja juoksuvauhti tuntui ihan naurettavalta, kun ei vain päässyt mihinkään. 30sek pataan.
3-4,4-5,5-6,6-7,7-8. Ei mitään kummempaa, löysä fiilis. Vitoselle nousin vahingossa huipun kautta, kun tarkoitus oli mennä rinteessä. Mäki olikin pienempi kuin oletin. Muuten vain leimaamista. Kasille juostessa katselin olisiko jotain päällikkövalintoja pitkälle välille.
8-9 Ja pysähdyin vielä rastilla varmistukseksi -> Suoraan.
Tien jälkeen ajauduin turhaan vähän vasemmalle, kun kompassikontrolli oli aika heikko. Taisin ajatella, että tässäkin tulee pataan rankasti.
9-10-11-12-13-14 Törkeän siistiä erämaa-aluetta. Nautiskelin maisemista enemmän kuin keskityin suunnistukseen. Oli niin paljon aikaa, kun ei jaksanut juosta niin kovaa, että ei kerkiäisi katsoa kaikkea oleellista.
14-15 Suunnitelma oli vain katsoa ison metsän kulmaa, jonka takana rasti olisi. Jostain syystä rullasin silti kulmasta oikealle ja suolle ennen kuin kampesin itseni rastille. Älyttömän tyhmä virhe. +15sek.
15-16 Tähän en tehnyt tarkempaa suunnitelmaa ja ensin ajattelin juosta alun suota rinteen alla. Menin kuitenkin päälle kun näin ajouria menevän sinne. Muuten työntämistä ja tuo oli oikeastaan ainoa väli koko radalla, kun yritin runnoa kovempaa vauhtia. Silti yli 20 sek Jonesiin. Siitä 3 sek, kun pysähdyin ojalla ja yritin nähdä risteyksen. En nähnyt ja jatkoin yli luottaen suunnilleen olevani oikealla kohdalla.
16-17 Basikkia.
17-18, ois voinu juosta suorempaankin.
18-19 Hurjaa nollanäkyväisyyttä, lipsautin oikealta jo ohi.
19-20-M Sinne vaan.
Kokonaisuutena suoritus oli varsin hallittu, pääosin oli fiilis, että olisi kiva olla jo tuolla 50-200 metriä edessäpäin, jossa suunnistus oli jo menossa. Sitä se flunssailu teettää.
Ja mitä tulee valittamiseen kolmen euron paikoitusmaksusta ryhmä2:n tulevissa SM-kisoissa, niin hajotkaa siihen. Jos on varaa ajaa autolla kisapaikalle, niin on varmaan varaa maksaa se 3 euroakin! Ja jos kyydissä on vaikka 2-3 muuta niin kovin on köyhästi asiat, jos SM-tason harrastamisesta ei tuon vertaa pysty maksamaan.
9.9.10
Kaikki loppuu aikanaan
Loppuu siis nautintojen kesäkin. Olimme saavuttaneet pisteen, jolta ei ollut paluuta, kesän päättymisen. Se piste sijaitsi Supalla. Kuin valomerkki, lisäsyy nauttia.
Matka alkusyksyiseen, ruskansävyiseen taitoharjoitukseen Enoon sujui kivuitta, hoitihan SP sen kokenein kuljettajan elkein. Matkalla mukana rimpuilivat myös AP ja Tuukka. Viimeisiä bensalitroja vietäessä pääsimme perille tuolle hiljaisesti huokailevalle Enon hautausmaan parkkipaikalle. Voiko paremmin sairaspäivää enää viettää, kysyn vaan? Todennäköisesti ei. Nautintojen syksy oli eilen tiiviisti läsnä Harpatin rinteillä. Löysimme laavun ja se oli hieno. Toiset urheilivat, toiset eivät:
Tilanneanalyysi kertoo seuraavaa:
-800mg tulehduskipulääkettä kerralla nautittuna toimii.
-Kunto vain nousee levätessä, kunhan uskot siihen. Usko siihen myös vahvasti. Todella vahvasti.
Oottekste valmiit matka taas taittuu.
Matka alkusyksyiseen, ruskansävyiseen taitoharjoitukseen Enoon sujui kivuitta, hoitihan SP sen kokenein kuljettajan elkein. Matkalla mukana rimpuilivat myös AP ja Tuukka. Viimeisiä bensalitroja vietäessä pääsimme perille tuolle hiljaisesti huokailevalle Enon hautausmaan parkkipaikalle. Voiko paremmin sairaspäivää enää viettää, kysyn vaan? Todennäköisesti ei. Nautintojen syksy oli eilen tiiviisti läsnä Harpatin rinteillä. Löysimme laavun ja se oli hieno. Toiset urheilivat, toiset eivät:
Tilanneanalyysi kertoo seuraavaa:
-800mg tulehduskipulääkettä kerralla nautittuna toimii.
-Kunto vain nousee levätessä, kunhan uskot siihen. Usko siihen myös vahvasti. Todella vahvasti.
Oottekste valmiit matka taas taittuu.
6.9.10
Beisiksuunnistusta
Surullista. SM-klassikko käytiinkin tänä vuonna maastossa, joka ei juuri kovin mielenkiintoista suunnistusta tarjonnut. Johan koko 2000-luku tähän asti olikin ollut mitä monipuolisempia suunnistusmaastoja pitkällä matkalla. Sellaisia, joissa reitinvalintoja joutuu edes hieman pähkäilemään ja fyysisesti testataan muuta kuin runkonopeutta.
Taidollisesti teemana oli lähinnä rastiväliviivan seuraaminen, joka ei pääosin tasaisessa ja avoimessa maastossa ihan kovin kummoisia taiteellisia toimenpiteitä vaatinut onnistuakseen. Kilometrivauhdit hipoi metsäsprinttejä ja pienistäkin virheistä rokotettiin meitä hitaita ja huonokuntoisia aika isolla kämmenen läpsäytyksellä.
Minne menet normaalimatka? Radoilla oli täysin turhia rasteja pätkimässä pitkät välit valmiiksi osavälisuunnitelmiin poistaen sen viimeisenkin mielenkiintoisen elementin tuossa maastossa. Toki esimerkiksi miesten A-finaalissa muutamalla välillä kannatti jopa siirtyä viivalta muutamia kymmeniä metrejä sivulle siellä kolmen kilometrin jyrkänteikköpätkällä. Siis kolme kilometriä neljästätoista oli muutakin kuin pelkkää työntämistä. Wuhuu.
Mitä sitten tulee ratojen rajuun alimittaisuuteen. Ihanko oikeasti ratamestari oletti, että tuolla vain hölkätään? Vai käyttikö ratamestari kansallisten kilpailujen ohjeaikoja, joihin nuo finaaliradat osuvat? Eikö ratavalvojaltakaan riitä kriittistä silmää, kun on nähnyt, että tasaisessa avokalliomaastossa miesten rata on alle 14 kilometriä!?
Pari vuotta sitten aihetta sivusi tämä teksti. Ja hyvä teksti onkin.
Taidollisesti teemana oli lähinnä rastiväliviivan seuraaminen, joka ei pääosin tasaisessa ja avoimessa maastossa ihan kovin kummoisia taiteellisia toimenpiteitä vaatinut onnistuakseen. Kilometrivauhdit hipoi metsäsprinttejä ja pienistäkin virheistä rokotettiin meitä hitaita ja huonokuntoisia aika isolla kämmenen läpsäytyksellä.
Minne menet normaalimatka? Radoilla oli täysin turhia rasteja pätkimässä pitkät välit valmiiksi osavälisuunnitelmiin poistaen sen viimeisenkin mielenkiintoisen elementin tuossa maastossa. Toki esimerkiksi miesten A-finaalissa muutamalla välillä kannatti jopa siirtyä viivalta muutamia kymmeniä metrejä sivulle siellä kolmen kilometrin jyrkänteikköpätkällä. Siis kolme kilometriä neljästätoista oli muutakin kuin pelkkää työntämistä. Wuhuu.
Mitä sitten tulee ratojen rajuun alimittaisuuteen. Ihanko oikeasti ratamestari oletti, että tuolla vain hölkätään? Vai käyttikö ratamestari kansallisten kilpailujen ohjeaikoja, joihin nuo finaaliradat osuvat? Eikö ratavalvojaltakaan riitä kriittistä silmää, kun on nähnyt, että tasaisessa avokalliomaastossa miesten rata on alle 14 kilometriä!?
Pari vuotta sitten aihetta sivusi tämä teksti. Ja hyvä teksti onkin.
1.9.10
Toi on rok, N
Kohta on vuorossa klassikko, tuo pyhistä pyhin suunnistusmatka, N o r t o n k i. Johtajatason miehet nimittivät nortongista pitkän matkan vaikka matka ei kasvanutkaan. Olihan se hienoa saada Suomeenkin Marianna Longan sisar. Tai ehkä se on veli. Tuskin kuitenkaan mikään Semenya.
Pitkän matkan kilpailu tiivistää juuri sen, mistä klassisessa suunnistuksessa on kyse. Ainakin omasta mielestäni. Suunnistus on parhaimmillaan vaativassa metsän peittämässä maastossa, jossa riittää kaikille jaettavaksi oma maastonmuoto ja käänteisesti ihmisten tuotoksia - hakkuuaukkoja, teitä, kärrypolkuja, taloja ja peltoja. Tärkeintä on se, että tuntee olevansa luonnossa etenemässä vain karttataiteilijan luoman piirustuksen avulla paikasta toiseen, pitkään, mutta mahdollisimman nopeasti.
SM-kisa on yksi harvoista enää jäljellä olevista pitkän matkan kilpailuista. Tänä vuonna itse olen päässyt juoksemaan tasan kaksi pitkän matkan rataa kilpailuissa. Ne olivat Tiomilan ankkuriosuus ja Jukolan kolmas osuus. Listaan voitaneen laskea mukaan POMmin pitkä kisa jo helmikuulta. Lisäksi on tullut vedettyä muutama pitkää lähestyvä rallattelu - Pielisrastien kakkospäivä ja AM-pitkä, jotka molemmat olivat sellaisia 75 minuutin rykäisyjä. Näkisin, että ainakin tuollaiset ovat ihan kivoja, mutta silti vähän lyhyitä. Liittohan tietysti on eri mieltä - monipäiväisessä kilpailussa tehdään prosenttivähennykset, jotta kisaviikonlopusta ei tule liian rankka... Mutta sitähän varten pieni suunnistaja koko talven harjoittelee, että jaksaisi juosta matkan kuin matkan läpi kesällä kimmoisille neulaspoluille, kosteille suomättäille ja karuille avokalliorinteille irti päästessään ja tietysti vielä mahdollisimman kovaa.
Se ei riitä, että on pelkästään monenlaisilla lenkeillä käynyt. Kisoihin pitää lähteä sillä tunteella, että menisi takapihalle poimimaan mustikoita. 15000 kartta kaikkine koukeroineen on yhtä selvä kuin pässi. Vai juovatko ne pässit jotain? Take home message on se, että töitä on tehtävä. Tuurillakin toki pärjää. Mutta silloin ei ole päässyt tekemään läheskään niin paljon mustikanpoimintaa erilaisilta takapihoilta. Tärkeintä on se matka poimintapaikalle. Hyvä saldo on plussaa.
Viivalle asettuessa saa olla iloinen, että yleensä pääsee sinne, sillä sekään ei ole mikään itsestäänselvyys. Mikä minä olen valittamaan olemisestani. Monet muut ne oppivat olemaan ja kovan kautta oppivatkin.
Koht mennään taas, pääsis jo irti!
Mutta mistä irti?
http://www.irtihuumeista.fi/
http://www.irtiteatteri.net/main/
http://www.irtimunmunista.fi/
http://www.irtitaakoista.net/
http://www.imdb.com/title/tt0377196/
http://www.city.fi/artikkeli/Irtiottoja+Amsterdamissa/1549/
VAIKO vaikka
http://www.facebook.com/group.php?gid=61001586760
Pitkän matkan kilpailu tiivistää juuri sen, mistä klassisessa suunnistuksessa on kyse. Ainakin omasta mielestäni. Suunnistus on parhaimmillaan vaativassa metsän peittämässä maastossa, jossa riittää kaikille jaettavaksi oma maastonmuoto ja käänteisesti ihmisten tuotoksia - hakkuuaukkoja, teitä, kärrypolkuja, taloja ja peltoja. Tärkeintä on se, että tuntee olevansa luonnossa etenemässä vain karttataiteilijan luoman piirustuksen avulla paikasta toiseen, pitkään, mutta mahdollisimman nopeasti.
SM-kisa on yksi harvoista enää jäljellä olevista pitkän matkan kilpailuista. Tänä vuonna itse olen päässyt juoksemaan tasan kaksi pitkän matkan rataa kilpailuissa. Ne olivat Tiomilan ankkuriosuus ja Jukolan kolmas osuus. Listaan voitaneen laskea mukaan POMmin pitkä kisa jo helmikuulta. Lisäksi on tullut vedettyä muutama pitkää lähestyvä rallattelu - Pielisrastien kakkospäivä ja AM-pitkä, jotka molemmat olivat sellaisia 75 minuutin rykäisyjä. Näkisin, että ainakin tuollaiset ovat ihan kivoja, mutta silti vähän lyhyitä. Liittohan tietysti on eri mieltä - monipäiväisessä kilpailussa tehdään prosenttivähennykset, jotta kisaviikonlopusta ei tule liian rankka... Mutta sitähän varten pieni suunnistaja koko talven harjoittelee, että jaksaisi juosta matkan kuin matkan läpi kesällä kimmoisille neulaspoluille, kosteille suomättäille ja karuille avokalliorinteille irti päästessään ja tietysti vielä mahdollisimman kovaa.
Se ei riitä, että on pelkästään monenlaisilla lenkeillä käynyt. Kisoihin pitää lähteä sillä tunteella, että menisi takapihalle poimimaan mustikoita. 15000 kartta kaikkine koukeroineen on yhtä selvä kuin pässi. Vai juovatko ne pässit jotain? Take home message on se, että töitä on tehtävä. Tuurillakin toki pärjää. Mutta silloin ei ole päässyt tekemään läheskään niin paljon mustikanpoimintaa erilaisilta takapihoilta. Tärkeintä on se matka poimintapaikalle. Hyvä saldo on plussaa.
Viivalle asettuessa saa olla iloinen, että yleensä pääsee sinne, sillä sekään ei ole mikään itsestäänselvyys. Mikä minä olen valittamaan olemisestani. Monet muut ne oppivat olemaan ja kovan kautta oppivatkin.
Koht mennään taas, pääsis jo irti!
Mutta mistä irti?
http://www.irtihuumeista.fi/
http://www.irtiteatteri.net/main/
http://www.irtimunmunista.fi/
http://www.irtitaakoista.net/
http://www.imdb.com/title/tt0377196/
http://www.city.fi/artikkeli/Irtiottoja+Amsterdamissa/1549/
VAIKO vaikka
http://www.facebook.com/group.php?gid=61001586760
19.8.10
Onks kaikki kunnossa?
Kysyi naapuritalon asukas syljeskellessäni nurmikolla mäkireenin aiheuttamaa hyvää oloa.
16.8.10
Yöpakkaset tulevat
Iltasanomien uusin kohuotsikko on tietysti kesän päättymiseen liittyvä yöpakkasten ilmaantuminen. Johan sitä luntakin satoi pari viikkoa sitten Enontekiöllä, joten uutiskynnys on kovin matala.
Yksi varmoista alkusyksyn merkeistä on luonnollisesti AM-viikonloppu, joka tällä kertaa käsitti osallani vain pitkän matkan. Mielenkiintoista oli katsella muiden alueiden tuloksia, joissa matkat olivat reilua 12 kilometriä. Meillä täällä idässä oli ruhtinaalliset 9 kilometriä, mutta aikaa käytettiin suunnilleen saman verran kuin muuallakin. Ei SM-kisoihin tarvitse lähteä, kun kahdessa mäessä joutui ottamaan kävelyaskeleita. Voittaja totesi kävelleensä vain yhdessä. Siinähän sitä eroa sitten tulikin.
Tulosliuska
Toiveikkaasti silti pidettäköön SM-pitkä ohjelmassa. Tähän valmistaudutaan selvällä sapluunalla. Pari pitkää mäkijuoksulenkkiä. Pari pitkää suunnistusta. Pari kovaa vetoharjoitusta.
Koska Nautintojen kesä-kuvasarja on vielä käynnissä, jatketaan sitä parilla otoksella.
Langanlaihat
Syöpöttelyä
Löysin kaverin
Front page!
Vaikka puhutaan yöpakkasista ei ole aivan pakko puhua säästä.
Yksi varmoista alkusyksyn merkeistä on luonnollisesti AM-viikonloppu, joka tällä kertaa käsitti osallani vain pitkän matkan. Mielenkiintoista oli katsella muiden alueiden tuloksia, joissa matkat olivat reilua 12 kilometriä. Meillä täällä idässä oli ruhtinaalliset 9 kilometriä, mutta aikaa käytettiin suunnilleen saman verran kuin muuallakin. Ei SM-kisoihin tarvitse lähteä, kun kahdessa mäessä joutui ottamaan kävelyaskeleita. Voittaja totesi kävelleensä vain yhdessä. Siinähän sitä eroa sitten tulikin.
Tulosliuska
Toiveikkaasti silti pidettäköön SM-pitkä ohjelmassa. Tähän valmistaudutaan selvällä sapluunalla. Pari pitkää mäkijuoksulenkkiä. Pari pitkää suunnistusta. Pari kovaa vetoharjoitusta.
Koska Nautintojen kesä-kuvasarja on vielä käynnissä, jatketaan sitä parilla otoksella.
Langanlaihat
Syöpöttelyä
Löysin kaverin
Front page!
Vaikka puhutaan yöpakkasista ei ole aivan pakko puhua säästä.
11.8.10
JOS ratkoi Triathlon-mestaruudet
facebook-ajomies.blogspot.com-kr
Keskiviikkona ratkottiin yhden Suomen suurimman lähdepohjaisen järven aalloilla ja lähiteillä JOSsin mestaruudet Triathlonin perus- eli olympiamatkalla. Voittajaksi vaihtelevissa olosuhteissa kampesi maajoukkuepyöräsuunnistaja Tuukka Turkka. Hyvän vastuksen antoi yleisurheilun Keski-Suomen aluevalmennuksen kolmiloikkaryhmään kymmenisen vuotta sitten kuulunut Kalle Rantala.
Kuoringan kirkasvetisessä ja raikkaassa vedessä käyty 1,5km uintiosuus ei tuonut eroja kärkikaksikon välille. 33 minuuttia kestänyt sivuaallokkoräpiköinti sujui Turkan hoitaessa vetohommat ja Rantalan tarkkaillessa tilannetta kymmenisen metriä perässä.
- Joskus on tullut juotua vettä vähemmänkin uintilenkin aikana. Ei tosin ole tullut myöskään uitua koskaan näin pitkää matkaa, kommentoi Rantala.
Nopean varusteiden vaihdon jälkeen säntäsi Turkka japanilaisen pedon selässä maantielle ja polkaisikin irtioton käyntiin heti ensimmäisillä kammen pyöräytyksillä.
- Päätin karata heti, sillä tiesin pyöräilyn olevan vahvuuteni tässä kisassa, totesi Turkka tuuletellessaan puuttuvan palkintopallin paikalla pyyhettä kuivemmaksi.
Ero Rantalaan repesi pyöräilyn aikana noin kuuteen minuuttiin ajanottaja Kari Variksen epäluotettavan kronometrin mukaan. Varishan on tunnettu enemmän pitkänmatkan hiihtäjänä kuin ajanottajana, joten mittaustarkkuuteen on syytä suhtautua kriittisesti. Kyse saattoi olla pidemmästäkin ajasta.
Juoksuosuudella Turkka jatkoi samaa ilmiömäistä menoaan.
- Juoksin varmaan ihan yhtä kovaa kuin olisin juossut ilman vajaan parin tunnin verryttelyä. Tuo oli maksimivauhti, kertoi juoksuunsa silminnähden tyytyväinen voittaja.
Toisena maaliin saapunut Rantala valitteli tuskaista oloaan.
- Ihan pirun hauskaa. Jopa niin kivaa, että tämä touhu pitäisi oikeastaan kieltää etteivät kaikki viettäisi päiviään Triathlonia harrastamassa. Siinähän pian yhteiskunta pysähtyisi. Fincken maantiepyörä rullasi kuin Mozartin 40. Selkä tosin meni erittäin soiroon.
Asiasta uutisoi ensimmäisenä ajomies
Keskiviikkona ratkottiin yhden Suomen suurimman lähdepohjaisen järven aalloilla ja lähiteillä JOSsin mestaruudet Triathlonin perus- eli olympiamatkalla. Voittajaksi vaihtelevissa olosuhteissa kampesi maajoukkuepyöräsuunnistaja Tuukka Turkka. Hyvän vastuksen antoi yleisurheilun Keski-Suomen aluevalmennuksen kolmiloikkaryhmään kymmenisen vuotta sitten kuulunut Kalle Rantala.
Kuoringan kirkasvetisessä ja raikkaassa vedessä käyty 1,5km uintiosuus ei tuonut eroja kärkikaksikon välille. 33 minuuttia kestänyt sivuaallokkoräpiköinti sujui Turkan hoitaessa vetohommat ja Rantalan tarkkaillessa tilannetta kymmenisen metriä perässä.
- Joskus on tullut juotua vettä vähemmänkin uintilenkin aikana. Ei tosin ole tullut myöskään uitua koskaan näin pitkää matkaa, kommentoi Rantala.
Nopean varusteiden vaihdon jälkeen säntäsi Turkka japanilaisen pedon selässä maantielle ja polkaisikin irtioton käyntiin heti ensimmäisillä kammen pyöräytyksillä.
- Päätin karata heti, sillä tiesin pyöräilyn olevan vahvuuteni tässä kisassa, totesi Turkka tuuletellessaan puuttuvan palkintopallin paikalla pyyhettä kuivemmaksi.
Ero Rantalaan repesi pyöräilyn aikana noin kuuteen minuuttiin ajanottaja Kari Variksen epäluotettavan kronometrin mukaan. Varishan on tunnettu enemmän pitkänmatkan hiihtäjänä kuin ajanottajana, joten mittaustarkkuuteen on syytä suhtautua kriittisesti. Kyse saattoi olla pidemmästäkin ajasta.
Juoksuosuudella Turkka jatkoi samaa ilmiömäistä menoaan.
- Juoksin varmaan ihan yhtä kovaa kuin olisin juossut ilman vajaan parin tunnin verryttelyä. Tuo oli maksimivauhti, kertoi juoksuunsa silminnähden tyytyväinen voittaja.
Toisena maaliin saapunut Rantala valitteli tuskaista oloaan.
- Ihan pirun hauskaa. Jopa niin kivaa, että tämä touhu pitäisi oikeastaan kieltää etteivät kaikki viettäisi päiviään Triathlonia harrastamassa. Siinähän pian yhteiskunta pysähtyisi. Fincken maantiepyörä rullasi kuin Mozartin 40. Selkä tosin meni erittäin soiroon.
Asiasta uutisoi ensimmäisenä ajomies
8.8.10
Metsä palaa rajan takana
Nautintojen kesä on jatkunut Joensuussa SUPER-, ENNÄTYS-, SEKSI-, ja ties minkälaisin adjektiivein sävystetyin heltein. Kesän kuumin suomalainen piste osui Joensuun lentokentän seudulle, jolla itse olin noin tunnin myöhässä maastolenkkiä ajamassa. Maikkarin toimitus luonnollisesti retosteli uutisen eetteriin jo hieman aiemmin iltapäivällä. Juuri silloin kun makoilimme vielä Linnunlahden uimarannalla kesäisiä juomia juomassa. "Äiti, oon telkkariuutisissa!" Juomassa lonkeroa. Hihi hii, kädet ilmaan!
Koska voittajafiilis oli niin hyvä Kainuussa, kävin poimimassa myös Pielisrasteilta mansikkamehut, pari kiloa pullaa ja leipää sekä reilun kilon verran muikkuja. Olivat muuten hyviä herkkuja ne. Äsken popsin valkosipulimuikkuja, jotta illan kisastudioseuralaisilla olisi mahdollisimman mukavat oltavat, muutenkin niin painostamattomassa hellesäässä. Eilen, kun ajeltiin Lapista, oli mittarissa puolenyön aikaan 23C. Ei tällaista ole!? Tai no nyt on. Jatkukoon tämä keli vaikka alkuun sata vuotta!
Tunturisuunnistus jäi haaveeksi, sillä tulin kipeäksi. Kuten parinikin. Molemminpuolinen harmitus siis. Kostoa vannoen suuntaamme vuoden päästä Pallakselle. Häkkisjanne kerkisi jo Nurmeksessa hehkuttamaan kyseisen tunturisuunnistuskilpailun parhaaksi ikinä. Vaikkakin vuoden ratamestaripalkinto olisi jo viime vuonna pitänyt jakaa tunturin ratamestariparille, ainakin miesten omien puheiden mukaan. Ja eiväthän herrat täysin väärässä ole, kun ratoja hieman katselee.
Reissu oli silti hyvyyt.
23.7.10
Kohta on jo ungi
Ollapa vielä alle 18-vuotias, niin saisi keskustella pesupaikalla Nuorten Tiomilan yhdistelmäjoukkueiden oikeutuksesta ja siitä kenet joukkueeseen saa ottaa milläkin perusteella. Äkkiseltään erottuu kaksi (ala)koulukuntaa, eroteltakoon nämä vaikka keltaisina ja sinisinä.
Siniset:
- Lähtökohtaisesti yhdistelmät ovat perseestä ja kaikki yhdistelmiä tekevät hakevat sillä hyötyä, kuten menestystä.
JOS kuitenkin yhdistelmä tehdään se pitää olla
- Pikkuseurojen, jotka muuten eivät saa joukkuetta kasaan ja mielellään joukkueessa pitää olla reissuun väkisin mukaan pakotettavia alle 14-vuotiaita, jotta siitä ei tule liian hyvää
- Seurat tulisivat olla naapuriseuroja, eivätkä satojen kilometrien päässä toisistaan
- Yhdistelmäjoukkueeseen ei saa pyytää yksittäistä kaveria kaukaisista seuroista, varsinkaan, jos kyseessä on kovatasoinen kaveri.
- Kaikki menestyvät yhdistelmät pitää hylätä, sillä ne ovat tavoitelleet menestystä.
Keltaiset:
- Yhdistelmät on ihan ok, ei se suunnistus ole niin vakavaa, ettei yhdistelmiä voisi tehdä
- Varsinkin, jos joukkuetta ei muuten saa kokoon
- Ei sillä ole mitään väliä, mistä seuroista yhdistelmä kasataan
- Pääasia on, että porukka on mukavaa ja reissusta tulee huippuu siistii
- On ihan ok pyytää kaveria kauempaa mukaan ja sehän on vain plussaa, jos kaveri on vielä kovakin suunnistaja
Loppukaneettina todettakoon, että Nuorten Tiomila on periaatteiltaan nuorten liikuntaa edistävä tapahtuma, josta naama irvessä vääntäminen olisi hyvä pitää aika kaukana. Onko sillä mitään merkitystä millaisella porukalla nuoret käyvät pitämässä Ruotsissa hauskaa yhden viikonlopun. Arvokisat erikseen, tällaiset Ungin kaltaiset vanhempien kustantamat lomareissut erikseen.
19.7.10
Soundtrack of our lives
Prologi, Suloinen klubitus:
Mariska & Pahat Sudet:
Hilpeä
Herra Ylppö & Ihmiset:
Sopii kuin tussi silmään. Luunkova. Top 10 keikat 2010.
Chisu:
Erittäin ihastuttava.
Kolmas nainen:
Virkamiesnainen.
Etappiajot, 1. päivä.
Viikate:
Ei tartte vääntää edes rautalangasta hyvyyttä.
Mokoma:
Jopa paras YleX-teltan keikka koskaan. Meno kuin markkinoilta, pitti pyöri. Top 10 keikat 2010. Löytyy ylex areenasta
Olavi Uusivirta:
Kesämusaa terassi-iltapäivään.
Pariisin Kevät:
Miksi teltta oli niinkin täynnä!? Kansallista tasoa.
Kemmuru:
Maagista.
Ismo Alanko & Teho-osasto:
Ekstaasiin.
Queen Ifrica:
Keskittyi enemmän puhumaan kuin pitämään porukkaa rentona lavan edessä. Tylsä.
Bad Religion:
Oho.
Etappiajot, 2. päivä.
Vuokko Hovatta:
Tuli hieman ikävä Ultra Bran loistokkuutta.
Lapko:
Virkamiesrokkisuoritus. Kohtuullisen kovat shortsit jalassa laulajalla.
Polarsoul ja kumppanit:
Rentoutti Tiedepuistolle asti
Jenni Vartiainen:
2010 ehdottomaan top 10 keikkakategoriaan.
Biffy Clyro:
Teltan parhaimmistoon.
Eppu Normaali:
On se kohtuullisen hienoa, kun jokainen katsoja osaa sanat.
Stepa:
Hähäääää, iso plussa tähän.
Amorphis:
Onnnnnnnnnnnn se kova.
Ziggi:
Ei mihinkään.
Faith no more:
Rocktähtien show, rocktähtien elkeet, rocktähtien musiikkia. Sanattomuus.
Ihan hyvin kulki tanssi viikonloppuna.
Mariska & Pahat Sudet:
Hilpeä
Herra Ylppö & Ihmiset:
Sopii kuin tussi silmään. Luunkova. Top 10 keikat 2010.
Chisu:
Erittäin ihastuttava.
Kolmas nainen:
Virkamiesnainen.
Etappiajot, 1. päivä.
Viikate:
Ei tartte vääntää edes rautalangasta hyvyyttä.
Mokoma:
Jopa paras YleX-teltan keikka koskaan. Meno kuin markkinoilta, pitti pyöri. Top 10 keikat 2010. Löytyy ylex areenasta
Olavi Uusivirta:
Kesämusaa terassi-iltapäivään.
Pariisin Kevät:
Miksi teltta oli niinkin täynnä!? Kansallista tasoa.
Kemmuru:
Maagista.
Ismo Alanko & Teho-osasto:
Ekstaasiin.
Queen Ifrica:
Keskittyi enemmän puhumaan kuin pitämään porukkaa rentona lavan edessä. Tylsä.
Bad Religion:
Oho.
Etappiajot, 2. päivä.
Vuokko Hovatta:
Tuli hieman ikävä Ultra Bran loistokkuutta.
Lapko:
Virkamiesrokkisuoritus. Kohtuullisen kovat shortsit jalassa laulajalla.
Polarsoul ja kumppanit:
Rentoutti Tiedepuistolle asti
Jenni Vartiainen:
2010 ehdottomaan top 10 keikkakategoriaan.
Biffy Clyro:
Teltan parhaimmistoon.
Eppu Normaali:
On se kohtuullisen hienoa, kun jokainen katsoja osaa sanat.
Stepa:
Hähäääää, iso plussa tähän.
Amorphis:
Onnnnnnnnnnnn se kova.
Ziggi:
Ei mihinkään.
Faith no more:
Rocktähtien show, rocktähtien elkeet, rocktähtien musiikkia. Sanattomuus.
Ihan hyvin kulki tanssi viikonloppuna.
Nautilussaaren kolmipäiväiset
Toivottavasti moni japanilaisturisti eksyi vahingossa Joensuuhun tänä viikonloppuna. Ja toivottavasti ajattelevat, että tämä on normaali viikonloppuilta Joensuussa tiedepuiston ympärillä:
Makaan lattialla, takareisi kramppaa. Jään tähän paikkaan lepäämään, kasvot kohti itää.
Psyykeni on paloina.
No joo, vielä tästä nousen, ohjelmassa maastopyöräilyä, kevyttä.
15.7.10
Puulaaki
Parin viime vuorokauden visioihin on kuulunut rantabaarin perustaminen Tuulaakin ja Jokiaseman väliin. Tällä ei ole juurikaan yhteyttä viime aikoina jokiseudun vallanneeseen juomisaaltoon ja jopa siihen että eräästä ravintolantapaisesta loppuivat juomat kesken illan. Ollaan myös istuttu siinä nurmikolla kyseisten paikkojan välissä viime aikoina.
Puulaakissa kaikki on vielä paremmin.
Puulaakin sisäänheittotuotteena toimii suurista kuksista tarjoiltava kylmääkin kylmempi juotava. Olkoon se sitten vettä, lonkeroa kuin vaikka olutta tai tammitynnyristä laskettavaa viskiä, on hinta sama. Ja kallis. Jokaisen kuksan pohjaan on kaiverrettu puiseva kysymys-vastaus, jota nopeimmat juojat voivat sitten arvuutella kavereiltaan, kuin Olvin juojat konsanaan. Ja hitiksi muodostuvien visojen myötä juomamyynnin kasvu on väistämätön.
Tunnelmaa Puulaakissa tuodaan esimerkiksi elävän ja levytetyn musiikin turvin. Live-esiintymisiä tarjoilee Anna Puu ja muutoin taustalla pyörii vuonna 1995 julkaistu:
Tästä tulikin mieleeni päivän keikka Ilomantsiin. Mennessämme ruokaravintolaan (ei anniskeluravintolaan huom huom) ensimmäinen paikallinen vastaan kävellyt kulki ylpeästi t-paita päällään. Siinä luki MM-1995 Suomi Maailmanmestari. Ilmeisesti tieto voitosta on kantautunut viimein myös itään. Ainoa Hattuvaaran pohjoispuolella kuuluva radiokanavakin taisi olla Nova. Ja YleRap vai oliko se vain puhe.
Petrokankaallakin oli männikköä.
No soi siellä sitten muutakin musiikkia, kuten 51Koodia - Puu. Puulaakin kanta-asiakaskunta koostuu mm. http://www.puumies.fi/ lehden lukijoista ja toimittajista. Luonnollisesti lehti löytyy hyllystä luettavaksi.
Ja kaiken lisäksi Puulaaki-niminen ravintola on jo Kangasniemellä.
Puulaakissa kaikki on vielä paremmin.
Puulaakin sisäänheittotuotteena toimii suurista kuksista tarjoiltava kylmääkin kylmempi juotava. Olkoon se sitten vettä, lonkeroa kuin vaikka olutta tai tammitynnyristä laskettavaa viskiä, on hinta sama. Ja kallis. Jokaisen kuksan pohjaan on kaiverrettu puiseva kysymys-vastaus, jota nopeimmat juojat voivat sitten arvuutella kavereiltaan, kuin Olvin juojat konsanaan. Ja hitiksi muodostuvien visojen myötä juomamyynnin kasvu on väistämätön.
Tunnelmaa Puulaakissa tuodaan esimerkiksi elävän ja levytetyn musiikin turvin. Live-esiintymisiä tarjoilee Anna Puu ja muutoin taustalla pyörii vuonna 1995 julkaistu:
Tästä tulikin mieleeni päivän keikka Ilomantsiin. Mennessämme ruokaravintolaan (ei anniskeluravintolaan huom huom) ensimmäinen paikallinen vastaan kävellyt kulki ylpeästi t-paita päällään. Siinä luki MM-1995 Suomi Maailmanmestari. Ilmeisesti tieto voitosta on kantautunut viimein myös itään. Ainoa Hattuvaaran pohjoispuolella kuuluva radiokanavakin taisi olla Nova. Ja YleRap vai oliko se vain puhe.
Petrokankaallakin oli männikköä.
No soi siellä sitten muutakin musiikkia, kuten 51Koodia - Puu. Puulaakin kanta-asiakaskunta koostuu mm. http://www.puumies.fi/ lehden lukijoista ja toimittajista. Luonnollisesti lehti löytyy hyllystä luettavaksi.
Ja kaiken lisäksi Puulaaki-niminen ravintola on jo Kangasniemellä.
12.7.10
10.7.10
Ilmastonmuutos ei paina mua
Hei on ollut kesä ja sen mukaiset kelit. Rusketusrajattomuutta on jo melkoisen paljon ja saattavatpa havainnot katkaravuistakin olla tosia ja oikeita. Rapukuvia tulee vielä, odotellaan nyt pari päivää kuitenkin juorulehtimateriaalien kanssa.
Onhan se vahvasti niin, että kun joku asia menee täysin penkin alle (en valita, ottaa päähän kuitenkin), niin joku muu sitten menee melko toisella lailla. Keskityttäköön näihin positiivisiin seikkoihin ja tällä kertaa käytettäköön jälkimmäisestä seuraavia esimerkkejä: tyynyliina-nauste, ruisleipä nauste ja muistitikku-nauste. Ilon kautta ja sillei. Ukkohalla-Paljakka sektorin maastot ovat kertakaikkisesti IHANIA.
Vähän heikompaa nausteisuutta tarjoili viimeisen osakilpailun suorittaminen heti puolen tunnin jälkeen, jolloin loppui niin keskittyminen kuin suunnistuskeskeinen ajattelu. Kaikkea muuta toki ajattelin rallatellessani rastiympyröissä ja niiden lähistöillä. Kaupan päälle siis kiikari-digikamera-seminauste. Tulipahan retkeiltyä tuokin. Sen jälkeen hymy seiskalle, sano muikkuuu.
Uinti-indeksi (uintikerrat/päivä) taisi olla noin 5 kuluneen viikon (piikki vissiin 8), kahvikupilliset noin samoissa, jäätelöt ehkä kolmosindeksiluvulla. Festaripannulla verryteltiin pariin kertaa, sillä rokki tulee ihan just, jota ennen tehdään Minsan kanssa ainakin tätä ja tätä.
ja kunhan jaksan niin raportoin miten kävikään.
Onhan se vahvasti niin, että kun joku asia menee täysin penkin alle (en valita, ottaa päähän kuitenkin), niin joku muu sitten menee melko toisella lailla. Keskityttäköön näihin positiivisiin seikkoihin ja tällä kertaa käytettäköön jälkimmäisestä seuraavia esimerkkejä: tyynyliina-nauste, ruisleipä nauste ja muistitikku-nauste. Ilon kautta ja sillei. Ukkohalla-Paljakka sektorin maastot ovat kertakaikkisesti IHANIA.
Vähän heikompaa nausteisuutta tarjoili viimeisen osakilpailun suorittaminen heti puolen tunnin jälkeen, jolloin loppui niin keskittyminen kuin suunnistuskeskeinen ajattelu. Kaikkea muuta toki ajattelin rallatellessani rastiympyröissä ja niiden lähistöillä. Kaupan päälle siis kiikari-digikamera-seminauste. Tulipahan retkeiltyä tuokin. Sen jälkeen hymy seiskalle, sano muikkuuu.
Uinti-indeksi (uintikerrat/päivä) taisi olla noin 5 kuluneen viikon (piikki vissiin 8), kahvikupilliset noin samoissa, jäätelöt ehkä kolmosindeksiluvulla. Festaripannulla verryteltiin pariin kertaa, sillä rokki tulee ihan just, jota ennen tehdään Minsan kanssa ainakin tätä ja tätä.
ja kunhan jaksan niin raportoin miten kävikään.
27.6.10
Juhannus
Tällä kertaa keskikesän valonhohdetta tarkkailtiin Ukkohallan maisemissa. Paikalla oli kaikenlaisia hahmoja. Esimerkiksi auringon jumala amon harju. Kuvassa keskellä:
Auringon ottamisen ohella kaiveltiin naustetta maustekaapista kohtuullisen paljon. Ohjelmassa oli normaalien Juhannustoimintojen ohella mm. ylämäkivetoja, alamäkivetoja, takaa-ajovetoja ja yhteislähtövetoja. Tuohon kun lisätään kohtuullista tulisuutta tarjoillut maasto, EI VOI VALITTAA. Oli siellä yksi metsäpaloaluekin siinä UKK-polun varressa.
Kevyehkö harjoittelu meni simpanssiharjoituksen osalta näin:
Limusiinin takapenkillä oli sitten hyvä opettaa toiselle suunnilleen samanlaisella aivokapasiteetilla varustetulle henkilölle corridor-suunnistusta. Tuon kaverin sukunimi on muuten Prochazka.
Joulupöydässä tavataan, jos ei ala sujumaan.
Tähän vielä sitten virallinen Juhannusbiisi Spotifyn omaaville. Silmät kiinni ja nauttikaa.
Auringon ottamisen ohella kaiveltiin naustetta maustekaapista kohtuullisen paljon. Ohjelmassa oli normaalien Juhannustoimintojen ohella mm. ylämäkivetoja, alamäkivetoja, takaa-ajovetoja ja yhteislähtövetoja. Tuohon kun lisätään kohtuullista tulisuutta tarjoillut maasto, EI VOI VALITTAA. Oli siellä yksi metsäpaloaluekin siinä UKK-polun varressa.
Kevyehkö harjoittelu meni simpanssiharjoituksen osalta näin:
Limusiinin takapenkillä oli sitten hyvä opettaa toiselle suunnilleen samanlaisella aivokapasiteetilla varustetulle henkilölle corridor-suunnistusta. Tuon kaverin sukunimi on muuten Prochazka.
Joulupöydässä tavataan, jos ei ala sujumaan.
Tähän vielä sitten virallinen Juhannusbiisi Spotifyn omaaville. Silmät kiinni ja nauttikaa.
22.6.10
Mediateltalla kohistaan
Suoritin Jukolan viestin jo toista kertaa myös toimituksellisesta näkökulmasta. Mediateltalla noin 80 muun yhtä aikaa auki olevan läppärin loisteessa oli hyvä kirjoitella puuta ja heinää niin venlojen kuin talkoolaistenkin tunnelmista. Onhan hankala keksiä jotain uutta näkökulmaa vuosisatoja vanhasta tapahtumasta. Toisaalta onko tarvettakaan? Jukola on ja se riittää.
Venlojen viestin aikana suurta ihastusta herätti Pyrinnön maaginen tarkkuus lipulta lipulle. Oli erittäin hienoa seurata punaisen värin kärjessä (ja sen tuntumassa) olemista, eikä se Nigglikään sitten voinut niin mitään, kun Anni-Maija naulasi kolmannennelle saman perheistön jäsenelle voiton kotiin tuosta karkelosta. Ei muuten jäänyt mitään epäselvää kenellä ankkureista oli homma lapasessa. Keulassa liikehtimään lähtenyt Eliasson ei ollut se.
Mitäs sit, takaisin majoitukseen lisää ruokaa pötsistöön, kevyttä tiimihengenkohotusta kolmosjoukkueen palavereineen ja kahvia koneistoon. Oli niitä palavereita muillakin. Aistittavissa oli varsin hyvää fiilistä ja hapenkulkua kansallisuudesta toiseen.
Takas bäkkiin sitten yöllä. Mediateltalle unohtamaan goretextakkia ja lopullinen Venla-uutinen eetteriin. Patanan haastattelu oli Jukola-draamaa pahimmillaan ja parhaimmillaan, pimeys on armoton silloin kun se Jukolaankin satunnaisesti sattuu. Kahvit siitä ja verryttelemään erääseen kauniiseen yöhön. Viikatteen Eräs kaunis päivä tulee muuten olemaan kolmas biisi Ilosaaren soittosettilistalla sano miun sanoneen. Ja jos ei se oo niin olkoon joku muu.
Itse vedin sysihuonosti sysipimeydessä, kun olin huono ihminen huonon suunnistajan lisäksi. Tuo 11. rasti ei toiminut ilmeisesti kenelläkään.
Ottaen huomioon, että hisuspeden vetoapuun turvauduin yhden rastin löytämisessä niin huhhei, hävettää seurata muita edes 50 metriä, en lähtökohtaisesti harrasta tätä lajia siksi että pääsisi välttelemään suunnistamista. On kaveri kuitenkin normaalimatkan suomen huonoin suunnistaja vuosimallia 2008 (muistaakseni). No sit Janne ihme kyllä jäi.
Loppuyö menikin sitten vaihtelevissa tunnelmissa. KR oli toinen, KR2 tuhoutui kolmospätkällä kuin KOK konsanaan aloituksessa ja KR3 oli kolmatta paras kolmonen. Kostoa vannoen sitten 364 päivää. Median parissa kohistiin monista asioista. Tässä sitten sanasta sanaan kirjoitettuja kommentteja lehdistötilaisuudesta erilaisiin kysymyksiin:
Haaska:
Jan
- It was quite dark and I got lost there.
- Yea, I made quite huge mistake (5,7km) and was leading the second group after that.
- I was prepared, but still I was not able to run without mistakes.
Tommi:
- Kalevan rasti harjoitteli hyvin, mutta minä en käynyt kertaakaan näissä maastoissa. Mutta toki muissa raskaissa maastoissa. Niillä muilla meni reenit ihan hyvin.
Kysymys: Millä tavoin maasto oli vaativaa?
-Mettä oli tavallista pimeämpi kuin Jukolassa. Peitteinen, liian rankkapohjainen mulle, polkuja vähän. Kaikki mahdolliset osatekijät siihen, että se on vaikeeta.
Hantta:
- Muutama eka rasti hyvin, käytiin kartoittamaan ja keräämään isompaa kööriä kasaan. Sitten kun oli tarpeeks elefantteja, lähdettiin jatkamaan.
- Joo ei ollut fysiikan kanssa ongelmia. Putkipätkällä alkoi painamaan kun oli rynkytystä, mutta loppupätkällä jaksoi taas hyvin.
Simppa:
- Se oli täyttä yösuunnistusta ainakin puoliväliin ja koko osuuden pidin lampun päällä. Yritin lukea karttaa ilman lamppua pari kilsaa ennen maalia, mutta ei se onnistunut. Ei se onnistunut sitten lampun kanssakaan.
- Sitten tuli se kuuden minuutin pummi loppuun.
- Yksinään olin juossu pitkän matkaa, sitte en oikein tiedä mitä siinä tapahtui, jotenkin siinä sitten oltiin sellaisessa paikassa etten yhtään tiedä missään. 5 minuuttia meni ennen kuin sai kiinni jostain.
Pena:
- Before the race I felt a little sick, but it was not the physical things today. I felt well during the race and in the last trainings.
- Yea, I made a one minute mistake and some small misses.
Fabu:
- It was dark in some point.
- I lost control on the top of the hill.
- I really liked it, it was full orienteering. I got a good grip on this in trainings.
Tero:
- Not really, because it was more like individual competition and focused on my own orienteering.
- I didn´t hear the splits. It´s not that easy to get thirteen minutes.
- I really enjoyed.
Venlojen viestin aikana suurta ihastusta herätti Pyrinnön maaginen tarkkuus lipulta lipulle. Oli erittäin hienoa seurata punaisen värin kärjessä (ja sen tuntumassa) olemista, eikä se Nigglikään sitten voinut niin mitään, kun Anni-Maija naulasi kolmannennelle saman perheistön jäsenelle voiton kotiin tuosta karkelosta. Ei muuten jäänyt mitään epäselvää kenellä ankkureista oli homma lapasessa. Keulassa liikehtimään lähtenyt Eliasson ei ollut se.
Mitäs sit, takaisin majoitukseen lisää ruokaa pötsistöön, kevyttä tiimihengenkohotusta kolmosjoukkueen palavereineen ja kahvia koneistoon. Oli niitä palavereita muillakin. Aistittavissa oli varsin hyvää fiilistä ja hapenkulkua kansallisuudesta toiseen.
Takas bäkkiin sitten yöllä. Mediateltalle unohtamaan goretextakkia ja lopullinen Venla-uutinen eetteriin. Patanan haastattelu oli Jukola-draamaa pahimmillaan ja parhaimmillaan, pimeys on armoton silloin kun se Jukolaankin satunnaisesti sattuu. Kahvit siitä ja verryttelemään erääseen kauniiseen yöhön. Viikatteen Eräs kaunis päivä tulee muuten olemaan kolmas biisi Ilosaaren soittosettilistalla sano miun sanoneen. Ja jos ei se oo niin olkoon joku muu.
Itse vedin sysihuonosti sysipimeydessä, kun olin huono ihminen huonon suunnistajan lisäksi. Tuo 11. rasti ei toiminut ilmeisesti kenelläkään.
Ottaen huomioon, että hisuspeden vetoapuun turvauduin yhden rastin löytämisessä niin huhhei, hävettää seurata muita edes 50 metriä, en lähtökohtaisesti harrasta tätä lajia siksi että pääsisi välttelemään suunnistamista. On kaveri kuitenkin normaalimatkan suomen huonoin suunnistaja vuosimallia 2008 (muistaakseni). No sit Janne ihme kyllä jäi.
Loppuyö menikin sitten vaihtelevissa tunnelmissa. KR oli toinen, KR2 tuhoutui kolmospätkällä kuin KOK konsanaan aloituksessa ja KR3 oli kolmatta paras kolmonen. Kostoa vannoen sitten 364 päivää. Median parissa kohistiin monista asioista. Tässä sitten sanasta sanaan kirjoitettuja kommentteja lehdistötilaisuudesta erilaisiin kysymyksiin:
Haaska:
Jan
- It was quite dark and I got lost there.
- Yea, I made quite huge mistake (5,7km) and was leading the second group after that.
- I was prepared, but still I was not able to run without mistakes.
Tommi:
- Kalevan rasti harjoitteli hyvin, mutta minä en käynyt kertaakaan näissä maastoissa. Mutta toki muissa raskaissa maastoissa. Niillä muilla meni reenit ihan hyvin.
Kysymys: Millä tavoin maasto oli vaativaa?
-Mettä oli tavallista pimeämpi kuin Jukolassa. Peitteinen, liian rankkapohjainen mulle, polkuja vähän. Kaikki mahdolliset osatekijät siihen, että se on vaikeeta.
Hantta:
- Muutama eka rasti hyvin, käytiin kartoittamaan ja keräämään isompaa kööriä kasaan. Sitten kun oli tarpeeks elefantteja, lähdettiin jatkamaan.
- Joo ei ollut fysiikan kanssa ongelmia. Putkipätkällä alkoi painamaan kun oli rynkytystä, mutta loppupätkällä jaksoi taas hyvin.
Simppa:
- Se oli täyttä yösuunnistusta ainakin puoliväliin ja koko osuuden pidin lampun päällä. Yritin lukea karttaa ilman lamppua pari kilsaa ennen maalia, mutta ei se onnistunut. Ei se onnistunut sitten lampun kanssakaan.
- Sitten tuli se kuuden minuutin pummi loppuun.
- Yksinään olin juossu pitkän matkaa, sitte en oikein tiedä mitä siinä tapahtui, jotenkin siinä sitten oltiin sellaisessa paikassa etten yhtään tiedä missään. 5 minuuttia meni ennen kuin sai kiinni jostain.
Pena:
- Before the race I felt a little sick, but it was not the physical things today. I felt well during the race and in the last trainings.
- Yea, I made a one minute mistake and some small misses.
Fabu:
- It was dark in some point.
- I lost control on the top of the hill.
- I really liked it, it was full orienteering. I got a good grip on this in trainings.
Tero:
- Not really, because it was more like individual competition and focused on my own orienteering.
- I didn´t hear the splits. It´s not that easy to get thirteen minutes.
- I really enjoyed.
16.6.10
Sadetanssiin, kohta on Juko
Ottaa Harpattiin on pohjoiskarjalainen sananlasku, jota esiintyy nykyisellään pistemäisesti eri puolilla Pohjois-Karjalassa sijaitsevaa Joensuun kaupunkia. Sanonnan etymologia on samankaltainen kuin vuonna 1981 lähes kaikkialle Pohjois-Eurooppaan levinneen voimasanonta VOI KYTÄJÄn. Tämän sanonnan historiaa valottaa valokuva:
"V**** että ottaa harpattiin" kuultiin kaikuvan tänään 16.6 Joensuun Utranharjun etelärinteestä ja äänen lähtöperäksi luodattiin Ranta-Mutalan ja Rantakylän välimaasto, tarkemmin Ranta-Mutalantien ja Puronsuunkadun risteysalue. Noin 3,2 richterin voimalla maata järistänyt ääniaalto ei aiheuttanut suurempia vaurioita.
Nuo koillispuolen aukot ovat tutustumisen arvoisia. Menkää sinne, tulee hyvä mieli.
Kohta on Ilosaari.
"V**** että ottaa harpattiin" kuultiin kaikuvan tänään 16.6 Joensuun Utranharjun etelärinteestä ja äänen lähtöperäksi luodattiin Ranta-Mutalan ja Rantakylän välimaasto, tarkemmin Ranta-Mutalantien ja Puronsuunkadun risteysalue. Noin 3,2 richterin voimalla maata järistänyt ääniaalto ei aiheuttanut suurempia vaurioita.
Nuo koillispuolen aukot ovat tutustumisen arvoisia. Menkää sinne, tulee hyvä mieli.
Kohta on Ilosaari.
14.6.10
Lokki lokki minne lennät
Avainasia tulevana viikonloppuna käytävään Jukolan viestiin on yliyrittäminen. Toimi se Tiomilassakin. Rynnimällä kompassisuunnalla sinnepäin on saavutettavissa suuria tuloksia, yöosuuksien ykkösaikoja, nimien kirjoittamista tähtiin (sydänverellä) ja miksei vaikka yläfemmoja tiimikavereilta. Saattaa olla, että tuuri puhuttelee kevyttä osaa tuon kaltaisen suorittamisen läpiviemisessä, mutta osuuhan ne luotsit välillä kännissäkin oikeille väylille.
Viikonloppuna harjoitimme ruumiintoimintoja Kytäjä-Jukolan lähimaastoissa mm. selkävoiton Uzbesta saavuttaneessa Usmissa.
Yöharjoittelu kosteassa kelissä sujui leppoisalla päkiäaskeleella hieman yli 10 minuutin kilometrivauhdilla. Kuusi (ei se puulaji) kilometrisellä radalla vauhdin hurma oli faktisesti läsnä jo heti ensimmäisellä rastivälillä ja ajassa 1h 5min suoritetun maalileimauksen jälkeinen ABC-käynti kello 01.47 palkitsi ihastuttavalla myyjätytön hymyllä. Harjoitus oli mainio, jopa kirkkainta yöharjoitushelmeä ikinä.
Mönkimissuunnistus on sitä next step of orienteeringia.
Harjoiteltiin päivälläkin. Usmissa työstin mm. noin viiden kilometrin melko vauhdikkaan tyylisen radan nausteeseen ja kovaa huikealla noin 7min 45sek kilometrivauhdilla. Kyllä tässä kovin luottavainen olo on siihen, että Jukolassa paukutellaan yöllä tuosta vauhdista kovempaa.
Kari Tapion Juna Kulkee on muuten Spotifyn maailman top 100 biisilistalla parhaillaan. Ilmeisesti ensimmäisenä suomalaiskappaleena. Se on hienoa se.
Viikonloppuna harjoitimme ruumiintoimintoja Kytäjä-Jukolan lähimaastoissa mm. selkävoiton Uzbesta saavuttaneessa Usmissa.
Yöharjoittelu kosteassa kelissä sujui leppoisalla päkiäaskeleella hieman yli 10 minuutin kilometrivauhdilla. Kuusi (ei se puulaji) kilometrisellä radalla vauhdin hurma oli faktisesti läsnä jo heti ensimmäisellä rastivälillä ja ajassa 1h 5min suoritetun maalileimauksen jälkeinen ABC-käynti kello 01.47 palkitsi ihastuttavalla myyjätytön hymyllä. Harjoitus oli mainio, jopa kirkkainta yöharjoitushelmeä ikinä.
Mönkimissuunnistus on sitä next step of orienteeringia.
Harjoiteltiin päivälläkin. Usmissa työstin mm. noin viiden kilometrin melko vauhdikkaan tyylisen radan nausteeseen ja kovaa huikealla noin 7min 45sek kilometrivauhdilla. Kyllä tässä kovin luottavainen olo on siihen, että Jukolassa paukutellaan yöllä tuosta vauhdista kovempaa.
Kari Tapion Juna Kulkee on muuten Spotifyn maailman top 100 biisilistalla parhaillaan. Ilmeisesti ensimmäisenä suomalaiskappaleena. Se on hienoa se.
4.6.10
Taimien sielunelämää on
Alkuviikon rojekti oli nimeltään 9000 kuusentaimea Jämsänniemelle. Ihan siihen Jukolan harjoitusmaaston kupeeseen. Taimia maahan laittamaan lähdimme Leiskan kanssa avoimesti tilittävän ex-urheilijan esimerkkiä seuraten. Ihan tarpeeseen tuli keikan alle pidetyt kotibileet, joissa syötiin isosti ja käytiin vielä päälle nightin lihatiskillä.
Ex-urheilijakin oli mukana. Virallinen Nautintojen kesä 2010 kuva.
Kotibileiden jälkeen lähdin kovaa kyytiä länteen. Tosin meni se lähtö ihan iltapäivään asti. Ja iltamistossa käytiin jo Lieksan kanssa ottamassa Partalan huikea kulttuurimaasto haltuun. Aamulla sitten seitsemältä herätys, maastoon ja pottiputki sauhuamaan. Sauhuamisen jälkeen illalla kova suunnistus Jämsän kuntorastiviikolla.
Ja tätä jatkui neljä päivää. Suunnistukset menivät mm. näin ja näin Kaupanpäällisiks ensimmäisen näinin reitti
Se siitä, hyviä keuhkorakkuloita kiusaavia harjoituksia nuo tuollaiset, kun alla on kuutisen tuntia taimijumppaa helteisellä avohakkuulla. Kulkukin on ollut kuin taivahan kaunis Vuorisjärven Vororotin seutu, jolla tänään viimeisteltiin 6 suunnistuspäivän putki. Spekulaatiota aukoilla oli mm. aiheesta, että mitenkä paljon pientä taimea korpeaa joutua lähes varmaan kuolemaan suomättääseen, kun näkee, että edellinen taimi pääsi priimaan multakasaan kaksi metriä ylemmäs rinteeseen. Kyllähän se varmaan pattiin ottaa, kun toisesta tulee 60 vuoden päästä arvokasta tukkitavaraa ja itse kituu suossa pari vuotta kunnes hirvi napsaisee suupalana latvan pois. Kuusikin kuulemma kelpaa nykyään hirvelle. Hirveää.
Kuninkaallisten häiden takia ruotsalaisille hevosille (siis kuninkaan sellaisille) vaihdetaan hopeiset kengät. Ja sitten ihmetellään miksi valtion kassa menee miinukselle.
Tässä sitten sitä kesäisen elämänajan parhautta:
Kansallismaisema. Virallinen Nautintojen kesä 2010 kuva.
Kahvitauko. Työpäivien aikana pidimme aina tasan yhden tauon. Työ loppuu tekemällä. Virallinen Nautintojen kesä 2010 kuva.
Ex-urheilijakin oli mukana. Virallinen Nautintojen kesä 2010 kuva.
Kotibileiden jälkeen lähdin kovaa kyytiä länteen. Tosin meni se lähtö ihan iltapäivään asti. Ja iltamistossa käytiin jo Lieksan kanssa ottamassa Partalan huikea kulttuurimaasto haltuun. Aamulla sitten seitsemältä herätys, maastoon ja pottiputki sauhuamaan. Sauhuamisen jälkeen illalla kova suunnistus Jämsän kuntorastiviikolla.
Ja tätä jatkui neljä päivää. Suunnistukset menivät mm. näin ja näin Kaupanpäällisiks ensimmäisen näinin reitti
Se siitä, hyviä keuhkorakkuloita kiusaavia harjoituksia nuo tuollaiset, kun alla on kuutisen tuntia taimijumppaa helteisellä avohakkuulla. Kulkukin on ollut kuin taivahan kaunis Vuorisjärven Vororotin seutu, jolla tänään viimeisteltiin 6 suunnistuspäivän putki. Spekulaatiota aukoilla oli mm. aiheesta, että mitenkä paljon pientä taimea korpeaa joutua lähes varmaan kuolemaan suomättääseen, kun näkee, että edellinen taimi pääsi priimaan multakasaan kaksi metriä ylemmäs rinteeseen. Kyllähän se varmaan pattiin ottaa, kun toisesta tulee 60 vuoden päästä arvokasta tukkitavaraa ja itse kituu suossa pari vuotta kunnes hirvi napsaisee suupalana latvan pois. Kuusikin kuulemma kelpaa nykyään hirvelle. Hirveää.
Kuninkaallisten häiden takia ruotsalaisille hevosille (siis kuninkaan sellaisille) vaihdetaan hopeiset kengät. Ja sitten ihmetellään miksi valtion kassa menee miinukselle.
Tässä sitten sitä kesäisen elämänajan parhautta:
Kansallismaisema. Virallinen Nautintojen kesä 2010 kuva.
Kahvitauko. Työpäivien aikana pidimme aina tasan yhden tauon. Työ loppuu tekemällä. Virallinen Nautintojen kesä 2010 kuva.
26.5.10
24.5.10
Hyttyset hyökkää
Pöytä on katettu näiden sateiden jälkeen niille miljoonille itikoille, jotka nousevat lätäköiden reunoilta hämärtyvässä illassa. Lehdistö spekuloi jo koetaanko kaikkien aikojen hyttyskesä, radiossa annetaan uv-indeksien sijasta hyttyspilvivaroituksia ja televisiossa kuvataan läpeensä verestä imettyjä ihmisraatoja.
Juostiinpa viikonloppuna suunnistuksen SM-erikoispitkä matka. Tuo nimihän on täysin päätön, mutta pitihän ne nimet vuonna 200x yhtenäistää kansainvälisiin mittoihin - nyt meilläkin on uljas uusi ultralongamme.
Viime vuonna olin kyseisessä erikoistamisessa 39 ja eroa kärkeen kertyi viitisenkymmentä minuuttia. Tänä vuonna sijoitus kipusi jo pykälällä ollen 38 ja aikaerokin jäi selvästi alle 40 minuutin. Kehitys kehittyy kehittymistään ja trendi on näkyvissä. Heti ensi vuonna sit jo 37.
Onko kaikki ohi. Ei. Seuraavana siintää edessä gradun palauttaminen ja valmistuminen. Kutsukortteja juhliin kirjoittelin tuossa jo vinon pinon ja varailin juhlaan pitopalvelun ja 100 litraa olutta, jotta sitä ainakin on. Ei vaiskaan taaskaan.
Viikon ohjelmassa on ainakin vähemmän politiikkaa ja enemmän intervalleja kuin menneenä kuukautena. Lisäksi työstän raha-anomukset kuntoon niin Kelan suuntaan kuin muillekin velallisille. Rahaa sataa. Ensi viikoksi sitten taimia istuttamaan ja ne palkkarahat mie käytinkin jo ennalta! Se on sitä hyvää länsimaista taloutta, että otetaan rahat, käytetään ne ja katsellaan sitten, josko niitä rahoja jotenkin voidaan korvata. Yleensä ei ja tässä sitä nyt sitten ollaan velallisia kaikki kaikille.
Juostiinpa viikonloppuna suunnistuksen SM-erikoispitkä matka. Tuo nimihän on täysin päätön, mutta pitihän ne nimet vuonna 200x yhtenäistää kansainvälisiin mittoihin - nyt meilläkin on uljas uusi ultralongamme.
Viime vuonna olin kyseisessä erikoistamisessa 39 ja eroa kärkeen kertyi viitisenkymmentä minuuttia. Tänä vuonna sijoitus kipusi jo pykälällä ollen 38 ja aikaerokin jäi selvästi alle 40 minuutin. Kehitys kehittyy kehittymistään ja trendi on näkyvissä. Heti ensi vuonna sit jo 37.
Onko kaikki ohi. Ei. Seuraavana siintää edessä gradun palauttaminen ja valmistuminen. Kutsukortteja juhliin kirjoittelin tuossa jo vinon pinon ja varailin juhlaan pitopalvelun ja 100 litraa olutta, jotta sitä ainakin on. Ei vaiskaan taaskaan.
Viikon ohjelmassa on ainakin vähemmän politiikkaa ja enemmän intervalleja kuin menneenä kuukautena. Lisäksi työstän raha-anomukset kuntoon niin Kelan suuntaan kuin muillekin velallisille. Rahaa sataa. Ensi viikoksi sitten taimia istuttamaan ja ne palkkarahat mie käytinkin jo ennalta! Se on sitä hyvää länsimaista taloutta, että otetaan rahat, käytetään ne ja katsellaan sitten, josko niitä rahoja jotenkin voidaan korvata. Yleensä ei ja tässä sitä nyt sitten ollaan velallisia kaikki kaikille.
20.5.10
Täällä on
maaseutukaneja!
Kuva tulee heti huomenna.
Eli nyt.
Harjoittelin vaihteeksi suunnistusta ja söin päälle kaksin käsin äärettömän maukkaita karjalanpiirakoita. Ilta vietettiinkin vaihteeksi erikoispitkästyneisyys mielessä Kuunarin nestetankeilla ja toripitsalla. Kulku on taattu, jaksaminen kintahalla, mutta energioista ei ole kiinni. Enemmän siitä, että lihaksisto ei jaksa kuljettaa tätä kaikkea massaa koko matkaa. Mut hei, matkan aikanahan laihtuu useita kiloja. Oikotie onneen on olla juomatta matkan aikana, jolloin laihtuu nopeammin.
Kuva tulee heti huomenna.
Eli nyt.
Harjoittelin vaihteeksi suunnistusta ja söin päälle kaksin käsin äärettömän maukkaita karjalanpiirakoita. Ilta vietettiinkin vaihteeksi erikoispitkästyneisyys mielessä Kuunarin nestetankeilla ja toripitsalla. Kulku on taattu, jaksaminen kintahalla, mutta energioista ei ole kiinni. Enemmän siitä, että lihaksisto ei jaksa kuljettaa tätä kaikkea massaa koko matkaa. Mut hei, matkan aikanahan laihtuu useita kiloja. Oikotie onneen on olla juomatta matkan aikana, jolloin laihtuu nopeammin.
19.5.10
Summer is kesä, helle on hot
Ihan loistava juttu oli ajella autolla tänään.
Joku spede (laulaja) oli alkanu keräämään kaikkea sarjamurhaajien omistamia asioita. Niitä oli kertynytkin aika paljon, mutta lopulta kaveri päätti lopettaa keräilyn ja hankkiutui eroon niistä. Kuulemma ne eivät olleetkaan niin inspiroivia.
Siis mitä?! Kuvitteliko tää kaveri oikeesti, että vaikka joku kirves, jolla on tapettu 27 ihmistä voisi tuottaa hyviä fiiliksiä. Nerokasta!
Toukokuun osalta opiskelut menee pakettiin ylihuomenna. Huomenna rullailen keveällä rullaluistinaskeleellani raikkaan viileään lukusaliin ottamaan viimeiset annokset historiallisen ajattelun muotoja -kurssin materiaaleista. Luvassa siis saksalaista käsitystä historiankirjoituksen historiasta. Se on hyvin (laita tähän joku vaikka laatua, määrää tai jotain muuta kuvaava sana, esim "paljon") (laita tähän joku adjektiivi kuvaava sana, esim "keltaisempaa") kuin miltä kuulostaa. No on se oikeasti kiinnostavaa, kaikkihan mitä kouluissa opetetaan pohjautuu siihen, miten asiat käsitetään ja tää kurssi kertoo siitä miksi meillä on tällaiset käsitykset ja mistä ne ovat isänmaahan tulleet. Hei historia on miesten historiaa. Naiset sitten enemmän toisentaa maata - äidin kieli, äidin vaistot jne.. Ja sillä lailla.
Tässä vielä lista historian naisprofessoreista, jotka muistan ja toisaalta myös ne ainoat 70-luvulle asti(!):
Söderhjelm 1927, ensimmäinen historian naisprofessori
Krusenius-Ahrenberg 1946 (helppo muistaa vuosi = heti sodan jälkeen). Tosin ei yliopistossa proffana...
Kemiläinen 197x, aivan päällikköosaaja, jopa miehet arvosti kovasti. Väitteli nationalismin konseptista. Aatehistorian kovimpia nimiä.
Ja bonuksena ensimmäinen Suomen historian naisprofessori 2003 Vainio-Korhonen.
Joku spede (laulaja) oli alkanu keräämään kaikkea sarjamurhaajien omistamia asioita. Niitä oli kertynytkin aika paljon, mutta lopulta kaveri päätti lopettaa keräilyn ja hankkiutui eroon niistä. Kuulemma ne eivät olleetkaan niin inspiroivia.
Siis mitä?! Kuvitteliko tää kaveri oikeesti, että vaikka joku kirves, jolla on tapettu 27 ihmistä voisi tuottaa hyviä fiiliksiä. Nerokasta!
Toukokuun osalta opiskelut menee pakettiin ylihuomenna. Huomenna rullailen keveällä rullaluistinaskeleellani raikkaan viileään lukusaliin ottamaan viimeiset annokset historiallisen ajattelun muotoja -kurssin materiaaleista. Luvassa siis saksalaista käsitystä historiankirjoituksen historiasta. Se on hyvin (laita tähän joku vaikka laatua, määrää tai jotain muuta kuvaava sana, esim "paljon") (laita tähän joku adjektiivi kuvaava sana, esim "keltaisempaa") kuin miltä kuulostaa. No on se oikeasti kiinnostavaa, kaikkihan mitä kouluissa opetetaan pohjautuu siihen, miten asiat käsitetään ja tää kurssi kertoo siitä miksi meillä on tällaiset käsitykset ja mistä ne ovat isänmaahan tulleet. Hei historia on miesten historiaa. Naiset sitten enemmän toisentaa maata - äidin kieli, äidin vaistot jne.. Ja sillä lailla.
Tässä vielä lista historian naisprofessoreista, jotka muistan ja toisaalta myös ne ainoat 70-luvulle asti(!):
Söderhjelm 1927, ensimmäinen historian naisprofessori
Krusenius-Ahrenberg 1946 (helppo muistaa vuosi = heti sodan jälkeen). Tosin ei yliopistossa proffana...
Kemiläinen 197x, aivan päällikköosaaja, jopa miehet arvosti kovasti. Väitteli nationalismin konseptista. Aatehistorian kovimpia nimiä.
Ja bonuksena ensimmäinen Suomen historian naisprofessori 2003 Vainio-Korhonen.
13.5.10
Jääkiekon historia
Kaikki alkoi ammoisina aikoina Kanadasta, tuosta sarvikuonojen maasta. Korjaan karibujen maasta. Newfoundlandin koirat katselivat ihmeissään, kun Halifaxin lähes ikijäätikkömaisella rannikolla pari koulupoikaa liukasteli jäällä. Lopulta pojat tippuivat jäihin ja koirat juoksivat pää viidentenä jalkana avannolle, tarrasivat niskoista kiinni ja vetivät pojat turvaan. Sellaisia ovat Newfoundlandinkoirat.
Pojat taasen ihmettelivät kuinka koirat pystyivät kleeraamaan jäällä niin hurjaa vauhtia ja kas kummaa kynnethän sen tekivät. Lapsoset virittivät kengänpohjiin hieman ongenkoukkuja ja jopas tuli pitoa. Lindros Ericsson ei harrastanut kalastusta vaan veistelyä. Fiksuna poikana Ericsson askarteli puusta tuet kahdelle puukolle ja luistinten prototyyppi syntyi.
Jäällä pojat menivät kilpaa ja Ericsson pääsi kovempaa kuin kukaan piikkikengillä varustetuista pojista - luistimia ihmeteltiin ja alettiin kasaamaan ihan joukkueessa. Pian kaikilla eskimon, viikinkien ja ruotsinsukuisten perheiden lapsilla oli luikkarit ja vielä toimivat sellaiset.
Hippaleikki jäällä muuttui niin vauhdikkaaksi, että mukaan otettiin kohta kepit, joilla sohittiin toisia kiinniottamisen helpottamiseksi. Pian luunmurtumien seurauksena päätettiin, että hankitaan jotain muuta kepeillä tönittävää ja nerokkaana poikana Eric Lindrosson lopulta keksi, että majavahan se on mukava peliväline. Sopivassa kulmassa kun lyö majavan häntää, se pyörii kuin hyrrä ja leijailee tasaisesti ja kauas.
Varhaiset eläinsuojelija-aktivistit vastustivat.
Majavat olivat myös nopeita karkaamaan. Rakennettiin laidat pelikentäksi, jotteivat talttahampaat pääse kauas ja päätettiin, että tarkoituksena onkin laittaa majavaa häkkiin.
Eläinsuojelijat jatkoivat kritisointia ja lopulta tyydyttiin luopumaan majavasta pelivälineenä. Majavan lättähäntä säilyi kuitenkin poikien mielessä ja veistettiin pikaisesti lituska puupalikka, joka osoittautui jopa majavaa paremmaksi pelivälineeksi. Myös mailan lapaa alettiin levittämään isommaksi, jotta puukiekon kuljettaminen helpottuisi ja heti seuraavaksi alettiin tappelemaan siitä, kenellä oli hienoin maila.
Pelien muuttuessa pelkäksi tappelemiseksi päätettiin tehdä säännöt, jolla kiellettiin kaikki kiva ja pelistä tulikin vakavaa syöttökuvioiden hiomista. Lopulta pelaaminen osoittautui hauskaksi ja naapurikylän pojatkin innostuivat. Ja sieltä ne esi-isä-Gretzkyt ja Crosbyt sitten tulivat. Kunnes tuli kevät ja jäät sulivat.
Pojat taasen ihmettelivät kuinka koirat pystyivät kleeraamaan jäällä niin hurjaa vauhtia ja kas kummaa kynnethän sen tekivät. Lapsoset virittivät kengänpohjiin hieman ongenkoukkuja ja jopas tuli pitoa. Lindros Ericsson ei harrastanut kalastusta vaan veistelyä. Fiksuna poikana Ericsson askarteli puusta tuet kahdelle puukolle ja luistinten prototyyppi syntyi.
Jäällä pojat menivät kilpaa ja Ericsson pääsi kovempaa kuin kukaan piikkikengillä varustetuista pojista - luistimia ihmeteltiin ja alettiin kasaamaan ihan joukkueessa. Pian kaikilla eskimon, viikinkien ja ruotsinsukuisten perheiden lapsilla oli luikkarit ja vielä toimivat sellaiset.
Hippaleikki jäällä muuttui niin vauhdikkaaksi, että mukaan otettiin kohta kepit, joilla sohittiin toisia kiinniottamisen helpottamiseksi. Pian luunmurtumien seurauksena päätettiin, että hankitaan jotain muuta kepeillä tönittävää ja nerokkaana poikana Eric Lindrosson lopulta keksi, että majavahan se on mukava peliväline. Sopivassa kulmassa kun lyö majavan häntää, se pyörii kuin hyrrä ja leijailee tasaisesti ja kauas.
Varhaiset eläinsuojelija-aktivistit vastustivat.
Majavat olivat myös nopeita karkaamaan. Rakennettiin laidat pelikentäksi, jotteivat talttahampaat pääse kauas ja päätettiin, että tarkoituksena onkin laittaa majavaa häkkiin.
Eläinsuojelijat jatkoivat kritisointia ja lopulta tyydyttiin luopumaan majavasta pelivälineenä. Majavan lättähäntä säilyi kuitenkin poikien mielessä ja veistettiin pikaisesti lituska puupalikka, joka osoittautui jopa majavaa paremmaksi pelivälineeksi. Myös mailan lapaa alettiin levittämään isommaksi, jotta puukiekon kuljettaminen helpottuisi ja heti seuraavaksi alettiin tappelemaan siitä, kenellä oli hienoin maila.
Pelien muuttuessa pelkäksi tappelemiseksi päätettiin tehdä säännöt, jolla kiellettiin kaikki kiva ja pelistä tulikin vakavaa syöttökuvioiden hiomista. Lopulta pelaaminen osoittautui hauskaksi ja naapurikylän pojatkin innostuivat. Ja sieltä ne esi-isä-Gretzkyt ja Crosbyt sitten tulivat. Kunnes tuli kevät ja jäät sulivat.
6.5.10
Kävellen kuuhun
Road to Kalevan kisat 2011, tässä satsareille tiivistetyt ohjeet. Varsinaisen työn saa toki kysymällä.
4. SUOMALAINEN LINJA
Suomalainen kestävyysvalmennus löysi 1920–30-luvuille menetelmät, joiden avulla onnistui sekä olympiamitalien keruu että maailmanennätysten murskaus. Valmennusmenetelmät koottiin useista ulkomaisista lähteistä mutta myös omista perinteisistä liikuntamuodoista. Merkittävimmät ulkomailta tulleet metodit kulkeutuivat Suomeen Lauri Pihkalan ja Kolehmaisten veljesten sekä Paavo Nurmen kautta. Menetelmiä sovellettiin suomalaisiin perinteisiin tapoihin ja liikuntamuotoihin, olosuhteiden sanellessa lopulta tarkemmat harjoitusmuodot. Harjoittelun yksilöllisyyttä korostettiin paljon. Urheilijat tiedostivat, että jokaiselle sopivat hieman erilaiset menetelmät, koska yksilöllinen harjoitusvaste on erilainen. Tämäkin oli osa suomalaista valmennuslinjaa, sillä kun kävelytyylistä ja muista harjoitustavoista annettiin ohjeita, samalla muistutettiin, että jokaisen on löydettävä itselleen sopivat tavat harjoitella. Valmennussuhteet olivat enemmän neuvojen antoa kuin henkilökohtaista valmentamista.
Suomalainen linja muodostui seuraavien menetelmien ympärille:
1)Nousujohteisuus ja yksilöllisyys
2)Kävely ja kävelytyyli
3)Voimistelu, hieronta ja sauna
4)Murtomaajuoksu
5)Vetoharjoittelu radoilla
Harjoitusvuosi alkoi luonnollisella liikunnalla edelliskauden jäljiltä. Tämä oli suunnittelematonta aikaa, jolloin urheilijat saivat lepoa harjoitus- ja kilpailukauden askeettisesta elämästä ja harjoitusrytmistä. Liikunta oli lähinnä kevyttä voimistelua, kävelyä ja hiihtelyä. Samalla kestävyysjuoksijat yleensä lihoivat muutaman kilon kilpailukauden painostaan. Varsinainen harjoittelu aloitettiin tammi-helmikuussa, ja urheilijakohtaisesti aloitusajoissa oli suuriakin eroja – jotkut harjoittelivat jopa ympäri vuoden. Harjoitukset sisälsivät alkuun reipasta kävelyä ja rivakkaa voimistelua. Viikoittainen kävelymäärä kohosi kohti huhtikuuta sekä kertoina että matkana, ja kovimmat urheilijat harjoittelivatkin päivittäin pisimpien lenkkien ollessa selvästi yli 20 kilometriä.
Huhtikuussa lumien sulettua siirryttiin murtomaajuoksun pariin. Kävely säilyi edelleen merkittävänä osana harjoittelua, mutta poluilla ja niityillä juostiin vapautuneesti talven jäljiltä. Samalla alkoi myös kilpailuaika murtomaajuoksuilla, jotka toimivat myös kovina harjoituksina. Toukokuun lopulla tai viimeistään juhannukseen mennessä alkoivat kunnolliset rataharjoitukset. Radoilla pyrähdeltiin erimittaisia kovavauhtisia vetoja ja palauteltiin välissä kävellen ja hölkkäillen. Vetomatkat vaihtelivat 50 metristä aina kilometrien mittaisiin vetoihin. Kilpailukausi oli pitkä, ja se kesti aina lokakuulle saakka. Siksi kaikkia kilpailuja ei pidetty myöskään tärkeänä, vaan ne otettiin harjoituksina, ja usein pisimmät kilpailut juostiin vasta loppukaudesta. Tärkeimmät kisat olivat olympialaiset, joihin valmentautumisessa oli omia erityispiirteitään.
Ympäri vuoden harjoittelun tukena olivat sauna ja hieronta. Voimistelun ohella juuri nämä keinot pitivät lihakset hyvässä kunnossa kestämään harjoittelun suurta rasitusta. Lihasten huoltamisen lisäksi molemmilla oli myös henkisesti huoltava ja rauhoittava vaikutus. Sauna oli rentoutumispaikka ja vakituinen hieroja oli henkilö, jolle pystyi purkamaan arkihuoliaan.
Olympiavalmennuksesta vastasivat 1920–30-luvulla valmennuksen ammattilaiset. Valmennusta suoritettiin noin vuoden verran ennen olympialaisia, ja se sisälsi leirien ohella erilaisia valmennusohjeita niin henkilökohtaisesti kuin myös esimerkiksi Urheilulehden välityksellä. Olympiakeväinä päästiin myös maaliskuussa Helsingin seudulla Kaartin ratsastushalliin juoksemaan, mikä aikaisti keväistä juoksuharjoittelua. Varsinaiset harjoitusmenetelmät eivät kokeneet suuria muutoksia tutkimuksen ajanjaksolla. Uusina aiheina tuotiin ilmoille yliharjoittelun aiheuttama ylirasittuminen sekä liikuntatieteellisen tutkimuksen haparoivia ensiaskeleita myös Suomessa. Harjoittelun osalta nopeuden parantaminen korostui aiempaa enemmän kohti Berliinin olympialaisia. Tätä tietenkin selittää se, että koventuvat kilpailutulokset ja kansainvälinen kilpailu tarkoittivat kovempaa juoksuvauhtia, mikä ei olisi mahdollista ilman parempaa nopeutta.
Ylläolevaa tekstiä saa käyttää vapaasti, mutta viitaten Kalle Rantala 2009.
4. SUOMALAINEN LINJA
Suomalainen kestävyysvalmennus löysi 1920–30-luvuille menetelmät, joiden avulla onnistui sekä olympiamitalien keruu että maailmanennätysten murskaus. Valmennusmenetelmät koottiin useista ulkomaisista lähteistä mutta myös omista perinteisistä liikuntamuodoista. Merkittävimmät ulkomailta tulleet metodit kulkeutuivat Suomeen Lauri Pihkalan ja Kolehmaisten veljesten sekä Paavo Nurmen kautta. Menetelmiä sovellettiin suomalaisiin perinteisiin tapoihin ja liikuntamuotoihin, olosuhteiden sanellessa lopulta tarkemmat harjoitusmuodot. Harjoittelun yksilöllisyyttä korostettiin paljon. Urheilijat tiedostivat, että jokaiselle sopivat hieman erilaiset menetelmät, koska yksilöllinen harjoitusvaste on erilainen. Tämäkin oli osa suomalaista valmennuslinjaa, sillä kun kävelytyylistä ja muista harjoitustavoista annettiin ohjeita, samalla muistutettiin, että jokaisen on löydettävä itselleen sopivat tavat harjoitella. Valmennussuhteet olivat enemmän neuvojen antoa kuin henkilökohtaista valmentamista.
Suomalainen linja muodostui seuraavien menetelmien ympärille:
1)Nousujohteisuus ja yksilöllisyys
2)Kävely ja kävelytyyli
3)Voimistelu, hieronta ja sauna
4)Murtomaajuoksu
5)Vetoharjoittelu radoilla
Harjoitusvuosi alkoi luonnollisella liikunnalla edelliskauden jäljiltä. Tämä oli suunnittelematonta aikaa, jolloin urheilijat saivat lepoa harjoitus- ja kilpailukauden askeettisesta elämästä ja harjoitusrytmistä. Liikunta oli lähinnä kevyttä voimistelua, kävelyä ja hiihtelyä. Samalla kestävyysjuoksijat yleensä lihoivat muutaman kilon kilpailukauden painostaan. Varsinainen harjoittelu aloitettiin tammi-helmikuussa, ja urheilijakohtaisesti aloitusajoissa oli suuriakin eroja – jotkut harjoittelivat jopa ympäri vuoden. Harjoitukset sisälsivät alkuun reipasta kävelyä ja rivakkaa voimistelua. Viikoittainen kävelymäärä kohosi kohti huhtikuuta sekä kertoina että matkana, ja kovimmat urheilijat harjoittelivatkin päivittäin pisimpien lenkkien ollessa selvästi yli 20 kilometriä.
Huhtikuussa lumien sulettua siirryttiin murtomaajuoksun pariin. Kävely säilyi edelleen merkittävänä osana harjoittelua, mutta poluilla ja niityillä juostiin vapautuneesti talven jäljiltä. Samalla alkoi myös kilpailuaika murtomaajuoksuilla, jotka toimivat myös kovina harjoituksina. Toukokuun lopulla tai viimeistään juhannukseen mennessä alkoivat kunnolliset rataharjoitukset. Radoilla pyrähdeltiin erimittaisia kovavauhtisia vetoja ja palauteltiin välissä kävellen ja hölkkäillen. Vetomatkat vaihtelivat 50 metristä aina kilometrien mittaisiin vetoihin. Kilpailukausi oli pitkä, ja se kesti aina lokakuulle saakka. Siksi kaikkia kilpailuja ei pidetty myöskään tärkeänä, vaan ne otettiin harjoituksina, ja usein pisimmät kilpailut juostiin vasta loppukaudesta. Tärkeimmät kisat olivat olympialaiset, joihin valmentautumisessa oli omia erityispiirteitään.
Ympäri vuoden harjoittelun tukena olivat sauna ja hieronta. Voimistelun ohella juuri nämä keinot pitivät lihakset hyvässä kunnossa kestämään harjoittelun suurta rasitusta. Lihasten huoltamisen lisäksi molemmilla oli myös henkisesti huoltava ja rauhoittava vaikutus. Sauna oli rentoutumispaikka ja vakituinen hieroja oli henkilö, jolle pystyi purkamaan arkihuoliaan.
Olympiavalmennuksesta vastasivat 1920–30-luvulla valmennuksen ammattilaiset. Valmennusta suoritettiin noin vuoden verran ennen olympialaisia, ja se sisälsi leirien ohella erilaisia valmennusohjeita niin henkilökohtaisesti kuin myös esimerkiksi Urheilulehden välityksellä. Olympiakeväinä päästiin myös maaliskuussa Helsingin seudulla Kaartin ratsastushalliin juoksemaan, mikä aikaisti keväistä juoksuharjoittelua. Varsinaiset harjoitusmenetelmät eivät kokeneet suuria muutoksia tutkimuksen ajanjaksolla. Uusina aiheina tuotiin ilmoille yliharjoittelun aiheuttama ylirasittuminen sekä liikuntatieteellisen tutkimuksen haparoivia ensiaskeleita myös Suomessa. Harjoittelun osalta nopeuden parantaminen korostui aiempaa enemmän kohti Berliinin olympialaisia. Tätä tietenkin selittää se, että koventuvat kilpailutulokset ja kansainvälinen kilpailu tarkoittivat kovempaa juoksuvauhtia, mikä ei olisi mahdollista ilman parempaa nopeutta.
Ylläolevaa tekstiä saa käyttää vapaasti, mutta viitaten Kalle Rantala 2009.
4.5.10
Hunajata hunajata!
Ruotsin Finspångissa suunnistetussa perinteikkäässä Tiomila-viestissä kilpaillut Joensuulainen Kalevan Rastin kakkosjoukkue ei saavuttanut täysin tavoitteitaan suunnistuksen saralla, sillä tuloksena oli vain kohtuullinen kolmatta paras kakkosjoukkuesijoitus eli 45 ja viestin voittokin lipsahti Kalevan Rastin ykkösjoukkueelle, joka totta vie ansaitsi voittonsa. Saattoi siinä yksi jos toinenkin herkistyä tilanteiden ratkettua. Myös paluumatka oli mukavinta mukavuutta. Ehkä sitten jo Jukolassa kakkonen haastaa ykkösen..
Lihaa ja hengenravintoa.
Lihaa ja hengenravintoa. "Aika hyvin kulki tanssi eilen", kiteytti joensuulainen suunnistusvaikuttaja Urjalan karkkitukun asvalttikentällä seisoskellessaan. Veikkaan myös Adamin ja Janin pitäneen kohtuulliset voittobileet Haldenin seuramajalla MM-leirillään.
Eilen sitten alkoi SP:n jo lanseeraaman Rakkauden kesä 2010:n hengessä myös Nautintojen kesä 2010, kun koh-tuul-li-sen pitkän, mutta lyhyeltä tuntuneen junailun aatelistoon kuuluneen matkailun päätteeksi saunoimme Niinivaaralla nesteet kehosta nilkkojen kautta ulos.
Kesän tavoite on nauttia isosti aamukasteisilla liikuntahetkillä, erämaalampien rannoilla, Jokiaseman aamupaloilla ja Marttakahvion pullakahveilla, Mokoman keikalla, Ilosaaren evoluutioesityksillä, Pielisjoen viilentämillä pohkeilla, kaupungin voittajille lahjoittamilla tonteilla mökkienrakennustalkoissa ja tietysti erilaisen matkailun merkeissä. Ai että mitä fiiliksiä.
Ja tässä ulos katsellessa keli onkin varsin nautinnollisen joensuulainen - lunta sataa näin toukokuun neljännen päivän kunniaksi!
Tulossa on top10 nautintojen kesä 2010 -kuvasarja. Alla julkaisemme pre-Nautintojen kesä kuvan.
Nyt on vuorossa 14h unien päälle otettavat pari kuppia kahvia ja parin tunnin päiväunet. Jonka jälkeen palaamme lumiselle tiestölle ehkä jo heti huomenissa. Kovan luokan spekulaatio (yksi niistä harvoista spekulaatioista) oli se, että ankkuriosuudesta palautumisessa menee varmaan viikko. Näkisin kuitenkin parin päivän palautumisen tarpeen aiheutuvan enemmän muusta kuin suunnistuksesta.
Barefoot runningista seuraava askel on muuten elephant foot orienteering. Siitä lisää ehkä toiste. Pioneerityö kyseisen liikuntamuodon saralla tapahtui viikonloppuna.
26.4.10
Kärjesä olit
Viikonloppuna haettiin kroppa täyteen ydinsäteilyä Lapin seudulta. Siis siitä Rauman läheisyydessä sijaitsevasta Lapista. Ydinlämpöä säteilevät kalliot olivat sulia, joten kallioiden välisellä alueella saatiin nauttia sitten oikein mukavan kosteista soista ja paikoitellen jäähileisistä lammikoista. Hyvää se kylmä vain tekee heti ensipuraisun aiheuttaman shokin lievennyttyä. Avantouintia harrastaisin silti mieluummin rauhallisemmissa tunnelmissa kuin viestikisan alkumatkasta.
Majoituimme Neuvostoliitossa, yllättävää oli se, että sekin löytyi Rauman lähistöltä. Tai no olihan siellä Lappikin ja onhan Venäjänkin puolella Lappia. Siitä sainkin sitten heti hyvän bisnesidean. Ostan Rantakylästä kerrostalon ja seuraavaksi lyön läpi kaupunginvaltuustoon ajatuksen jostain massiivisesta rakennusprojektista (ydinvoimala tai mieluummin joku vastaava, vaikka sisäsuunnistushalli. Ideaparkki on ideatasolla jo hylätty, kun Sukari lähti Ruotsin markkinoille), jonka työntekijät sitten majoittuvat kerrostalossani. Tietysti kohtuullisen suurta korvausta vastaan. Kohta olen rikas.
Lauantain keväisen lyhyt nortonkimatka oli tällä kertaa 12 kilometrin mittainen. Tällaisille piirikunnallisen tason turoille se on ihan sopiva, kun ei tarvitse miettiä mitään juomista kisan aikana tai energiageelien lipomista hengen pitimiksi. Siksi annoinkin Hannulle sattumalta kisapaikalla mukanani olleen geelin, jotta jaksaisi laputella koko sen 17 kilometrin EM-katsastusrastirallin. Ja jaksoihan se.
Rata oli hyvä, kartasta ei nähnyt vauhdissa juuri mitään (no ei mistään 15000sta näe niitä pikkudetaileja) ja maastokin oli juuri sellaista työntöbaanaa, että keuhkot ainakin puhdistuivat. Muut varmaan joivat, sillä olin yllättäen nopein juuri sillä rastivälillä, millä olisi voinut ottaa kuppia. En ottanut, itsellänihän ei ole tapana ottaa kuppia.
Oli siellä sitten se viestikin. Jännittävää siinä oli se, että KR:n ykkösjoukkueeseen tupsahtaa kaveri joka on siinä juuri ja juuri KR:n kolmosjoukkuetasolla Jukolassa. Mutta tuntemattomia ovat valitsijoiden mielet. Juoksenhan ankkuripätkän Tiomilassakin. Se on muuten sen seitsemäntoista kilometriä. Viimeksi juoksin niin pitkään joskus.....ei kun en olekaan juossut ikinä. Saati suunnistanut. Eihän APkaan ole koskaan pitänyt edes karttaa käsissään. Vahva loppu siis KR:n kakkostiimillä.
Niin se viesti.
Miika tuli aloituksen H35A-sarjan suvereenin varmuudella siinä kolmossijalla ja Jere sitten kokeili pysyykös muut perässä. Pysyyhän ne, mutta ei näköetäisyydellä. Siinä odotellessa kuuluttaja jo kertailikin mitä tuleman pitää. Kalevan Rastin Rantalalla on kova homma Lynxin Ryapolovin kanssa. No shit!? Eipä sillä, onhan näissä paikoissa oltu ennenkii. Eikun ei ollakaan! Fiilis oli silti varsin luottavainen, että ei siellä metsämarkkinoilla nyt mitään jättitappioita voi tulla, lama meni jo.
Ässä tuli tarjoilemaan itselleni kartan minuutin keulalla käskien nauttimaan. No nautin.
Kolmosen jyrkkään mäkeen siirtyessä näin silmäkulmasta Ryapolovin säksättävän takana pellolla noin 30 sekunnin etäisyydellä ja seuraava havainto kaverista tuli vasta seiskarastilla, sillä napsimme eri hajontaa koko alkumatkan. Väliaikarastille eli kympille tultiin samoihin aikoihin sitten hieman eri suunnista ja otin tarkkailupaikan seuraavia pikkuvälejä varten.
12-13 oli pitkä suonkiertoväli ja molemmat otettiin oikeanpuoleinen kierto. Omaan päätökseeni vaikutti edellä juossut kaveri pientä suuremmin määrin. Jossain puskissa kadotin näköyhteyden ja luonnollisesti sitten ajauduin vähän oikealle, josta keräilin itseni rastille. Saatoin kiroilla pari kertaa. Heti seuraavalla välillä Samu kleeraili mukaan messiin ja totesin itselleni, että kyllähän mie nyt tässä pysyn lopun pari kilsaa. Kartta taskuun ja fyfyfyy kuten Simo-Pekka asian ilmaisisi. Ei vaineskaan, suunnistin kyllä varulta itsekin pikkuriikkisen, kun onhan noita hajontoja olemassa tällaisessa viestisuunnistusmaailmassa.
Toiseksi viimeiseltä lähdin hieman väärään suuntaan, enkä ymmärrä vieläkään miksi en vain katsonut mihin Samu juoksee, sillä tuo maksoi parikymmentä sekuntia ylimääräistä. Olin kyllä myös hapoilla. Topin horisonttiin katoava selkä vei viimeiselle. Suoritus oli kait ihan hyvä tällaiselle turistitason kaverille.
Jan hoiti sitten loput ja ronssin kylkeen murjaisun. Ja ei saatu edes mitään puutarhatyökäluja, joita näin kevään korvalla niin kipeästi kaipailtiin
Paluumatka oli oma matkansa, jopa niin hieno, että otimme Joensuuta lähestyessä pikku 30km lisurin Polvijärven suunnalle laskenutta aurinkoa ihailemaan. Laitettakoon kuvat kertomaan tuhannet sanat heti huomenna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)